pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi
Säästötuulet puhaltavat monen kunnan opetustoimessakin.
Oulu kokeilee säästämistä teorialuokkien siivousta vähentämällä. Tampereella vietiin opettajilta ateriaetu pois. Näin kaupunki sanoo saavansa opetustoimesta puolen miljoonan euron vuosisäästöt.
Monessa muussakin kunnassa opettajilta on poistettu ateriaetu, joten yhä useampi opettaja lämmittelee nyt opettajanhuoneen mikrossa omia eväitään. Kuntapäättäjien mielestä ateriaetu on ikiaikainen jäänne, joka joutaa napata muilta paitsi ruokailua valvovilta opettajilta pois.
Närkästys tästä tietysti syntyi. Eräskin opettaja pöyristeli edun menetyksen seurauksista ääri väristen, miten oppilaiden ruokailutavat jäävät hunningolle, kun opettaja ei ole neuvomassa veitsen ja haarukan käyttöä tai valvomassa kuinka ruokapöydässä käyttäydytään siivosti.
Kouluruoka ei olekaan vain kuluerä kunnan budjetissa. Se on osa opetussuunnitelmaa, jolla halutaan ohjata oppilaat terveellisten ruokatottumusten pariin. Siihen sisältyy myös tapakasvatus.
Tämä ei kuitenkaan täysin romutu sillä, että kaikki opettajat eivät jatkossa ruokaile yhdessä lasten kanssa. Kouluruokailua valvotaan edelleen.
Tärkeä oppimistilanne kouluruokailu on lähinnä peruskoulun eka- ja tokaluokkaisille. Mitä ylemmäksi mennään, sen nirsompia pizza- ja limusukupolven oppilaat ovat jo kouluruuan laadun suhteen.
Jos kouluruuassa pitää säästää, on parempi kerätä opettajilta etulautaset kuin supistaa oppilaiden aterioista entisestään.
Ilmaisia aterioita ei opettajilla ole tähänkään asti ollut. He ovat syöneet valvonta-aterian luontaisetuna. Kun se leikattiin, pitää esimerkiksi Tampereella opettajien pulittaa nyt ruoka-annoksesta reilut neljä euroa.
Tietysti edun leikkaus kirpaisee - sattuu se kenen kohdalle tahansa. Moni työntekijä joutuu kuitenkin maksamaan ruuastaan vielä enemmän.
Koulukeittäjien puolestaan pitää taiteilla melkoisesti, että he saavat aterian ravintovaatimukset ja yhtä ruoka-annosta kohti osoitetut eurot kohtaamaan toisensa. Tässä kuntakohtainen hintahaarukka on melko leveä. Keskihinta on reilut pari euroa.
Mikäli kuntien säästövaatimukset kasvavat ja leikkurit sahaavat isompia oksia myös opetustoimesta, voi edessä olla koulujen ruokalistoissa vielä radikaalimpi muutos kuin nykyistä useammat puuro- ja keittopäivät.
Suomi on ylpeillyt viime vuodet Pisa-tutkimuksella, jossa oppimistuloksemme ovat yltäneet menestyksen kärkeen. Meillä on lappanut väkeä ympäri maailmaa ällistelemässä, miten pieni Suomi on onnistunut näin hyvin.
Samalla on voitu kerskua, että Suomessa tarjotaan kouluissa oppilaille ilmaiset ateriat. Näin on tehty jo yli 60 vuotta. Monessa muussa maassa oppilaiden on tuotava kouluun omat eväänsä.
Suomessa säädettiin ensimmäisenä maailmassa vuonna 1943 laki, jonka mukaan jokaiselle kansakoululaiselle annetaan ilmainen ateria jokaisena koulupäivinä. Ruoka säilyi ilmaisena peruskouluun siirryttäessä. Lukioihin sekä ammatillisen perusasteen opiskelijoihin se ulotettiin 1980-luvulla.
Jos on pakko hakea lisää säästöjä, parempi etsiä niitä muusta kuin koulun perustehtävästä, opetuksesta. Oppilaiden ilmaisiin aterioihinkaan ei pidä kajota.
Nyt noin 900 000 koululaista saa koulussa lämpimän aterian. Onneksi saa, sillä monelle se voi yhä olla päivän ainoa lämmin ateria.