Emmi Bones on Forum24:n kannessa toistamiseen.
Edellisen kerran hän hymyili etusivulla yhdeksän vuotta sitten.
Hymyn irrotti se, että Emmi oli päässyt lapsinäyttelijäksi Oulun kaupunginteatteriin ja saanut näyttämöltä uuden perheen.
Aukusti Kiurusta oli tullut hänen isoveljensä. Selma Kiuru oli ruvennut isosiskoksi. Pikkusiskoa esitti nukke.
– On minulla myös oopperaäiti! kuusivuotias saparopää riemuitsi ja tarkoitti sopraano Marjatta Airasta.
Oopperaisäkin löytyi, baritoni Sauli Tiilikainen. Ohjaaja Leena Salosta Emmi kutsui Leena-tädikseen.
– En osannut ujostella esiintymistä. Tuntui vain hienolta, kun sai syödä näyttämöllä nekkuja ja ruisleipää, 15-vuotias Emmi muistelee.
Emmi ja Kiurun sisarukset näyttelivät Punaisen viivan lapsia ja olivat näyttämöllä lähes koko esityksen ajan.
Kuolema näyttämöllä
Punainen viiva on Aulis Sallisen väkevä ooppera, joka pohjautuu Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin.
Tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen 1907. Korpiloukon mökissä nähdään nälkää. Lapset sairastuvat ja kuolevat.
– Kuolevan näytteleminen jännitti. Muistan hokeneeni, että ”älä vain heiluta peukaloa”, Emmi kertoo.
Teatterikuolemasta juteltiin sekä työporukassa että kotona, eikä siitä jäänyt traumoja Iita Linta Mariaa näytelleelle pikkuiselle.
Muut oopperan lapset lauloivat ja puhuivat näyttämöllä, kun taas Emmillä oli mykkärooli.
– On parempi olla hiljaa kuin sanoa jotain, tyttö puntaroi osaansa.
Ihan vieras ympäristö teatteri ei Emmille ollut, sillä se oli hänen äitinsä Kaisu Innasen työpaikka.
Tätä nykyä Kaisu-äiti on tiedeviestinnän jatko-opiskelija ja työskentelee Oulun yliopistossa.
– Nyt hän on Lontoossa vuoden loppuun saakka, tytär kertoo.
Musiikkiluokkalainen
Emmin näyttämöura jatkui ”Leena-tädin” ohjauksessa.
Pienoisooppera Cavalleria rusticana tehtiin Oulun kaupunginteatteriin syksyllä 2010.
Raadollisen ihmismielen kontrastiksi Salonen toi tulkinnassaan näyttämölle viattoman lapsen puhtaine ajatuksineen. Emmi oli kuin tehty herkkään rooliin.
– Sen jälkeen en olekaan näytellyt, tyttö kertoo mutta arvelee, että saattaisi kysyttäessä noustakin näyttämölle.
Vuosien saatossa oopperasävelet ovat vaihtuneet kevyempiin ja vaaleina liehuneet kutrit saaneet räväkän värin.
– Tykkään black metallista, kertoo Emmi ja luukuttaa luureihinsa ranskalaisen Gojiran raskasta rokkia.
Tyttö musisoi jonkin verran myös itse, joskin rumpujen soittaminen on vähentynyt muutaman vuoden takaisesta.
– Kolmannesta luokasta lähtien olen ollut musiikkiluokalla. Nyt olen yhdeksännellä Pohjankartanossa.
Punainen viiva on tekemässä paluun Emmin arkeen:
– Syysloman jälkeen minun pitää tehdä äidinkielessä kirjaesitelmä. Teen sen Punaisesta viivasta.
Mikä sinusta tulee isona?
– Se on vielä mietinnässä. Ehkä jatkan koulua datanomipuolelle, vastaa Emmi.
”Leena-täti” on eläkkeellä ja jättänyt Oulun. Hän asuu tätä nykyä Tampereen seudulla.