"Sotaturistit rauhan puolesta!" hihkuu päätoiminen sotaturisti Laura Ruohosen uutuusnäytelmässä.
Sotaturistit sijoittuu Oolannin sotaan, joka oli kauhia. Ruohosen sotakuvauksista paistaa julma ja julkea farssi.
Elokuussa 1854 Tukholmasta lähti viisi höyryristeilijää täynnä ruotsalaisia sotaturisteja huviretkelle Suomeen katsomaan, kuinka liittoutuneiden armeija pommitti naapurikansaa. Matkaohjelmaan kuului eturivin paikka kansainväliset mitat täyttävässä taistelussa ja mahdollisuus ruokkia sotavankeja. Sää oli loistava.
"Mietin, mikä katastrofiuutisissa kiehtoo ihmisiä. Mikä saa ihmisen haluamaan nähdä turvallisen välimatkan päästä kärsimystä. Miksi toisen tuskan näkeminen voi olla kiinnostava ajanviete", Ruohonen kertoo.
"En halua liittyä kauhistelijoiden kuoroon, vaan yrittää ymmärtää ilmiötä. Ihmislajin keskuudesta on noussut tämmöisiä henkilöitä kuin Gandhi ja Jeesus, ja toisaalta Stalin ja Hitler. Meissä kaikissa on lajimme mahdollisuus hirvittävään julmuuteen ja suureen rakkauteen. Kukaan ei ole ulkopuolinen."
Prosit! Terveydeksi!
Sotaturismi oli ennen yliluokan huvi, Oolannin sodassa taisteluihin pääsivät jopa tavalliset tukholmalaiset perheet.
"Itämerelle Suomen taisteluita katsomaan purjehti paljon kunnon tukholmalaisia, kokonaisia perheitä. Ajateltiin, että sota oli lapsille sopivaa ohjelmaa, jännä retki. Nopeilla höyrylaivoilla pystyi tekemään viikonloppureissun Bomarsundin linnoitukselle Ahvenanmaalle."
Retkistä sotalaivaston vanavedessä kertovat Fritz Ludvig von Dardel kuvakirjassaan Familjen Tutings Lustresa till Bomarsund (1854) ja englantilainen pastori R.E. Hughes kirjassa Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854-1855. Herrasmiespurjehtijan lokikirja retkiltä Oolannin sotaan (Tammi 2007).
"Nykyään sotaturismi on hyvin suosittua - ja edullista. Venäjältä käydään paljon Irakin sodassa, Afganistan oli yhteen aikaan erityisen suosittu. Netistä olen kaivanut nykysotaturistien kirjoituksia ja toisaalta käynyt läpi Vietnamin sodan joukkoraiskauspöytäkirjoja. Pyrin käsittelemään teemoja, jotka pätevät kaikissa sodissa", Ruohonen valottaa.
"Jos kuvaisin Afganistanin tai Balkanin sotaa, voisimme helposti etäännyttää sen, että siellä ne fanaattiset rotukiihkoilijat tappavat toisiaan. Mutta koska Oolannin sodassa on mukana meidän maailmankuvassamme sivistynein Eurooppa - britit, ruotsalaiset ja ranskalaiset - emme pääse pakoon sen taakse, että kyseessä olisi sotainen kansanluonne tai vääränlainen toiseuden kulttuuri."
Ruohosen näytelmässä sotaturistit valittavat tarjoilun tasosta laivalla. Hughesin Pet-jahdilla tämä puoli oli kunnossa: "Ruokalistamme muodostivat joutsen à la biftek, paahdettuna à la rosbif, joutsenkeitto ynnä joutsenta ´Petin´ tapaan, kaikkien mielestä kerrassaan ensiluokkaista."
Seniili amiraali
Oolannin sota tuntui Kokkolassa, Raahessa ja Oulussa asti, kun kontra-amiraali Honway Plumridgen laivasto rantautui kaupunkiin 1. kesäkuuta 1854.
Pökkitörmä oli mustanaan kansaa seuraamassa englantilaisten saapumista.
Ruohosen näytelmässä englantilaisten sotalaivaa, HMS Bulldogia, johtaa ikivanha höperö skotti, amiraali Black Charlie. Hahmon esikuva on brittiamiraali Sir Charles John Napier. Napier palveli Englannin kuninkaallista laivastoa 60 vuotta ja osallistui myös Krimin sotaan.
"Charles Napier yritti vapautua virasta todettuun seniiliyteen vedoten. Muisti oli mennyt ja hän oli puolirampa, mutta eroa ei myönnetty", Ruohonen äimistelee.
Suomen Kansallisteatterissa viholliset ja liittolaiset sekoittavan, kirouksia sylkevän amiraalin roolin tekee hurja ja hurmaava Seela Sella.
Valaat ja ankeriaat
Ruohonen uskoo, että aihe valitsee kirjailijan eikä päinvastoin. Materiaalia näytelmään alkoi väkisin tunkea Föglöstä Ahvenanmaalta ja Solovetskin luostarista Vienanmereltä.
"Ahvenanmaan maakunta-arkiston johtaja pöyristyi löytäessään ruotsalaisen Aftonbladetin numeroita, joissa mainostetaan huviretkiä Oolannin sodan taisteluihin. Yksi näistä huviristeilijöistä oli ajanut karille ihan Degerbyn edessä pienelle luodolle, jota olen katsonut kaikki kesät."
Kirjailija törmäsi aiheeseen myös Solovetskin luostarisaarella Vienanmerellä.
"Olimme rakentamassa pitkospuita, joita pitkin pääsee rantaan katsomaan valkoisia valaita. Yhtäkkiä luostarin seinästä löytyi pommin jälkiä. Brittialuksista yksi oli jatkanut Vienanmerelle asti."
Ruohosella on biologitausta. Hänen näytelmissään ui ankeriaita ja valaita.
"Valkoiset valaat saavat mustia poikasia. On aivan uskomaton ja liikuttava näky, kun säihkyvän valkoiset emot imettävät luostarisaaren rannassa mustia poikasiaan. Ihminenkin tuntee saavansa hiukan anteeksi, kun muistaa olevansa kelpo nisäkkäiden sukua."
Sotaturistit saa ensi-iltansa
Oulun kaupunginteatterin
suurella näyttämöllä 24.10.
Ohjaus Atro Kahiluoto
(vierailija).
Sotaturistien kantaesitys oli
Suomen Kansallisteatterin
pienellä näyttämöllä 26.11.2008. Ohjaus Åsa Kalmér. Keväällä
vielä kuusi esitystä.
