Kauppa käy, kun tavaroille laittaa sellaisen hinnan, että ne lähtevät kiertoon. Tätä mieltä on Kalevan Ookko nää -peräkonttikirppiksellä ensi kertaa myymässä ollut Matti Ketola.
Myyntipöydässä on kaupan omaa ja perittyä tavaraa 50-luvulta nykypäivään, pääasiassa astioita. Ketola ei ole kirppiksellä tienaamistarkoituksessa – tärkeintä on päästä tavarasta eroon.
”Onhan se ekologistakin laittaa tavara kiertoon”, Ketola pohtii.
Samassa myyntipisteessä muhoslainen Raili Salmi tuskailee, kuinka hänen kasvattamansa taimet eivät mene kaupaksi.
”Valmiit tuotteet kelpaisivat paremmin”, Salmi nauraa.
Salmi nauttii kirpputoreista. Pikkurahalla saa hyvää tavaraa ja pääsee juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Vaarana kuitenkin on, että saadut tienestit uppoavat heti uuteen tavaraan.
”Lähdin kiertelemään ja ostoksia tuli heti tehtyä, vaikka mies antoi vain pikkurahakukkaron mukaan. Piti tulla varovasti takaisin ettei mies näe, mitä tarttui mukaan”, Salmi vitsailee.
