Jussi Korhonen
Toimittaja
Kun huippumuusikko antautuu improvisaatioon, hän ei sohi summamutikassa sattumanvaraisia säveliä peräkkäin. Hänellä on syvällinen ymmärrys musiikista, joka mahdollistaa uuden luomisen hetkessä. Taustalla on lukemattomia toistoja, joiden ansiosta tekninen toteutus onnistuu.
Monet ovat joutuneet improvisoimaan, kun korona pakotti miettimään asiat uusiksi. Ollenkaan vähiten tilanne ei ole koskenut opettajia.
Peruskoulua on opittu pitämään Suomessa itsestäänselvyytenä. Se on antanut 70-luvulta lähtien jokaiselle lähtökohdat, joista ponnistaa.
Itsestään peruskoulu ei syntynyt. Sitä hahmoteltiin vuosikymmeniä ennen toteutusta.
Konsepti on elänyt ja kehittynyt aikojen ja vaatimusten muuttuessa menestykseksi, jota ihastellaan ympäri maailmaa.
Suomi oli koko maailman mittakaavassa edelläkävijä edellyttäessään opettajilta maisterintutkintoa. Käytännön tasolla opettajien osaaminen on taannut peruskoulun menestyksen.
Maaliskuussa 2020 suomalainen peruskoulu koki äkillisen mullistuksen, jota on jo kuvailtu suurimmaksi koko järjestelmän historiassa.
Lähiopetus loppui liki kokonaan. Ei ollut aikaa perustaa komiteoita pohtimaan vaihtoehtoisia järjestelyjä. Lasten oikeus oppiin säilyi, vaikka luokkahuoneet suljettiin.
Opettajien osaaminen nousi aivan uuteen arvoon, kun tyhjästä ja ilman pitkällistä keskitettyä valmistelua oli pystytettävä uusi systeemi. Huippumuusikko paikkaa soololla, jos solisti kaatuu. Opettajat veivät koulun nettiin, kun seinät vietiin ympäriltä.
Ylhäältä annettujen mallien puuttuessa opettajat löivät kätensä saveen ja muovasivat ensimmäiset versiot etäperuskoulusta vain päivissä. Täydellistä ei tehdä sellaisessa ajassa, mutta hämmästyttävän jouhevasti koulut siirtyivät toimintatavasta toiseen.
Kriisin hetkellä tarvitaan missä hyvänsä organisaatiossa osaamista, joka riittää perussuorittamisen lisäksi improvisaatioon. Kouluihin sitä oli onneksi osattu kasata.