Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Haikea mieli on merkki rippikoulun onnistumisesta, pohtivat Tiina Hyvärinen, 17, Sampo Klintrup, 16, ja Perttu Lampinen, 16. Hyvästien nostattamat kyyneleet ovat merkki ikimuistoisesta leiristä. Tiina, Sampo ja Perttu hakeutuivat oman rippikoulukesänsä jälkeen isoskoulutukseen. Nyt jokaisella heistä on takanaan kokemusta jo isostoiminnastakin.
"Omista rippikouluajoista nousevat mieleen iltaohjelma ja viimeinen ilta nuotiolla", Tiina muistelee. "Alku oli tylsää, mutta loppua kohden tunnelma parani", Perttu lisää. "Kun muut leiriläiset alkoivat tulla tutummiksi, koheni tunnelmakin."
Sampolla ei ole omista leiriajoistaan yhtä mukavia muistoja. Omaan ryhmään sattui ihmisiä, joita esillä olevat aiheet eivät kiinnostaneet, joten keskustelu jäi vähäiseksi. "Onneksi olen saanut mukavia muistoja niiltä leireiltä, joilla olen ollut isosena", Sampo huomauttaa.
Rippikoulu ei enää ole samanlainen portti aikuisuuteen kuin ennen. Kuitenkin se on paikka, jossa moni nuori ensimmäistä kertaa pysähtyy miettimään kunnolla elämäänsä. "Isosena täytyisikin tuntea vastuuta ryhmästään ja yrittää saada jokainen mukaan keskusteluun. Silloin voi todella tuntea onnistuneensa, jos ryhmä on leirin lopulla sulautunut yhteen", paljastaa Perttu.
Moni lähtee leirille haaveenaan saada uusia ystäviä ja löytää vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin. "Isosen täytyisi osata auttaa nuoria näissä asioissa", Sampo tietää.
Perinteiselle leirille löytyy vaihtoehtoja esimerkiksi vaellusleiriltä tai päivärippikoulusta. Katsomuksiin sitoutumattoman vaihtoehdon tarjoavat Prometheus-leirit, joilla oppituntien sijasta pohditaan asioita keskustelun ja näyttelemisen kautta.
Keskustelua pyritään kuitenkin järjestämään perinteisilläkin leireillä paljon. "Pienemmissä ryhmissä on helpompi puhua, joten jokainen isonen saa oman ryhmän ohjattavakseen", Perttu selvittää leirin kulkua. Ryhmissä pohditaan leirillä esillä olleita aiheita ja etsitään vastauksia erilaisiin ryhmätehtäviin.
Isosen ei tarvitse osata Raamattuaan ulkoa, vaikka pohjatietojen täytyy olla kunnossa. "Isoskoulutuksessa käydään läpi keskeisimpiä asioita", nuoret muistelevat. Koulutuksessa tarjotaan myös vinkkejä erilaisten leikkien ja esityksien vetämiseen, lauletaan ja opetellaan ryhmänohjaustaitoja.
Rippikoulu on aina uusi tilanne paitsi rippikoululaisille myös isosille. Yksikään leiri ei ole samanlainen, vaan ihmisten vaihtuessa vaihtuvat myös ilmapiiri ja esillä olevat asiat.
Leirit merkitsevät isoselle yhtä paljon kuin rippikoululaisille. "Isosena olen saanut lisää itseluottamusta", toteaa Perttu. Samoilla linjoilla on Tiina, joka kokee hyötyneensä leireiltä saamastaan esiintymiskokemuksesta myös koulussa.
Leiriltä löytyneet uudet tuttavat merkitsevät paljon nuorille. "Isonenkin löytää rippikoulusta uusia ystäviä", vinkkaa Sampo ja toteaa löytäneensä edellisen kesän leireiltä useita uusia ystäviä. "Tärkeintä olisi saada leirille hyvä henki. Sellainen, että jokainen uskaltaa hypätä porukkaan mukaan omana itsenään."