Myös lauantaina Jalometallissa tarjonta oli kivenkovaa. Siinä missä perjantaina lavalle nousivat brittiläiset NWOBHM-papat (New Wave of British Heavy Metal), kuultiin tänä iltana synkkiä säkeitä Ruotsista Shiningin, Candlemassin ja Dark Tranquilityn tulkitsemana, ja iltapäivällä myös kanadalaisen thrash-pumppu Annihilatorin tahdit villitsivät yleisöä.
Edellispäivän tapaan iltapäivä alkoi hieman harmaana mutta aurinko nousi taivaalle lopulta – ja paistoi aina siihen asti, kunnes Shiningin nokkamies Niklas Kvarforth manasi sen piiloon sielua halkovalla karjunnallaan hänen tulkitessaan tarinoita mielenterveysongelmista ja itsemurhista. Se ei kuitenkaan ollut haitaksi Jalometallille, sillä illan ruotsalaisbändien kaartille valon määrä ei ollut itseisarvo. Shiningin raastavan kovan show’n jälkeen päälavan otti illalla rautaisella otteella haltuun doom metalin pioneeriviisikko Candlemass, ja illan kruunasi melodista deathia soittava Dark Tranquility.
Vaikka tyylisuunta oli hieman edellispäivästä poikkeava, päälavan ja kakkoslavan esiintyjät vetivät puoleensa yhtä paljon metallikansaa kuin perjantai-iltanakin. Edellisenä iltana Biff Byfordin huudattaessa yleisöä, teki sen lauantaina Candlemassin Mats Levén. Metallin pimeämpää puolta lapioitiin yleisöön runsaalla kädellä muun muassa Shiningin ja Inquisitionin toimesta. Sisälavalla kolisi iltapäivästä yöhön asti pääasiassa deathia ja thrashia, mutta löytyipä joukosta myös kunnon kasariheviä ja melodisia vaikutteita.
On myös syytä mainita, että metallikansa oli ilmeisen tyytyväistä Jalometallin tämänvuotiseen sijaintiin. Edellisvuosina sisätiloissa järjestetty festivaali ei kuultujen kommenttien perusteella pääse oikeuksiinsa muualla kuin Kuusisaaressa. Paikan päällä ja porttien ulkopuolellakin saattoi kuulla keskustelua siitä, miten Jalometalli kuuluu tämänvuotiselle paikalleen Kuusisaaren perukoille.
Kaiken kaikkiaan, koko kahden illan kestonsa ajalta Jalometalli nivoutui yhteen varsin mallikkaaksi paketiksi. Vaikka jotkut festareiden ulkopuolella varmasti kauhistelivatkin Kuusikuusikuusisaaresta kuuluvaa mekkalaa, ketään ei tiedettävästi jouduttu hakemaan ambulanssilla pois, kukaan ei kuollut pitissä, eikä kellään jäänyt ulkopuolelta katsottuna pahaa mieltä festareista. Satunnaisten ohikulkijoiden puheita kuunnellessa saattoi pääasiassa huomata, kuinka eniten harmillinen asia kaikkien mielestä taisi olla se, kuinka oma suosikkibändi soittikin vain tunnin ajan. Valittamista on hetken miettimisenkin jälkeen vaikea keksiä, eikä sitä koko kahden illan aikanakaan mistään kuulunut, joka kielinee tapahtuman onnistuneisuudesta.