Porvoossa paistaa keväinen aurinko, kun Teleksin Pepe Johansson vastaa puhelimeen.
Keikkapäivän jälkeen Johansson on unelias, mutta lähtee empimättä pohtimaan elämää ja onnellisuutta.
– Olen onnellinen, ehdottomasti. Onni voi olla erilaista nyt kuin tunnin päästä. Siihen liittyy tietty hyväksyntä. Kun osaa avata silmät ja oppii näkemään missä nyt on, syntyy tietynlainen hyvä flow. Onnea ei voi ostaa tai saada. Se on preesens, ei eilen tai huomenna. Onnellisuus on kokemus, mutta ei tarkoita, että on aina happy, Johansson pohtii ja jatkaa:
– Ihminen voi olla samaan aikaan onnellinen ja onneton: voi olla paljon murheita ja onnellinen tai toisin päin. Se liittyy ihmisenä kasvamiseen. Onko valmis vastaanottamaan onnellisuutta kulloisessakin hetkessä?
Viisikymppisenä elämä soljuu kuten ennenkin:
– Elämä on. Pahassa ja hyvässä. Elämä on mysteeri aina kaikkinensa. Huomioin nykyhetken ja yritän elää sitä elämää, mikä ei aina ole helppoa. Ihminen on paradoksaalinen osiensa summa.
Parasta on aina tekemätön
Johansson ja Markus Koskinen perustivat Teleks-yhtyeen vuonna 2000.
Tuttuja radiosoittoja ovat muun muassa Siivet (2002) ja Tuulilasin nurkkaan (2006). Elämäni viimeinen elämäni rakkaus (2004) tuo mieleen kesäiset häät.
Tähän mennessä yhtye on julkaissut viisi albumia.
– Koko ajan tehdään uutta musaa. Nyt juuri on kaksi singleä julkaistu, ensi syksynä ilmestyy levy.
Tähänastisen uran kohokohtaa Johansson ei kykene erottelemaan: parasta on aina tekemätön.
– Paras biisi on se, mitä on juuri tekemässä, ja mihin huomio kiinnittyy. En osaa taakse arvottaa, se ei ole minulle ominaista. Mikä on takana, on tuonut tähän, mutta parasta on se, mitä on tekemässä. Elämä voi mennä mullin mallin huomenna. Pitää suuntautua rakkautta ja hyvää elämää kohti.
Teleks nähdään seuraavan kerran Oulussa 18. huhtikuuta Tubassa. Oulu on yhtyeelle vanhastaan tuttu keikkakaupunki:
– Oulussa oli viimeksi tosi kiva keikka. Nyt tullaan sinne kahdestaan Koskisen kanssa. Intiimit keikat ovat ihania.
Tärkein on vielä kysymättä: Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
– Puolison. Hän on niin hyvää seuraa, nokkela ja kärsivällinen. Löytää aina kadonneet avaimet. Sitten jotenkin selviäisimme yhdessä. Yksin olisi vaikea olla. Me ihmiset olemme olemassa vain toistemme kautta, Johansson toteaa.
