Nyt tähän elokuvaan tarvitaan enää loppu. Maanantaiaamuna - siis illalla Suomen aikaa - selviää, onko loppu onnellinen vai surullinen. Riitta-Liisa Roposen valmistautuminen päämatkalleen olympialaisissa on sujunut kuin elokuvissa.
"Siis onhan elokuvissa tietysti monenlaisia juonenkäänteitä", hiihtäjä sanoo.
Mutta silti. Mikään ei voisi olla paremmin. Viime keväästä saakka on tehty työtä vain tätä päivää varten, ja se työ on tehty huolella. Reilu viikko kisapaikalla on osoittanut, että Whistlerin olosuhteetkin on tehty haukiputaalaiselle.
"Latuprofiili on minulle tehty. Paljon wassbergiä ja kuokkapätkiä. Tulossa on kauden paras kisa", Roponen sanoo. Harvinaisen itsevarmasti ollakseen Roponen. Ilman uhoa kuitenkin, hän huomauttaa.
Sitä samaa wassbergiä on hinkattu Levillä Utsuvaaran kammottavassa nousussa pitkin kesää ja viimeksi yhdeksän päivää Ramsaussa ennen tuloa kisakylään. Nyt tarvitsee enää tunnustella kisavirettä, nauttia tunnelmasta. Sekin passaa, että päämatka on avausmatka. Eipähän tarvitse odotella.
Virettä ei ole tarvinnut erikseen hakea.
"Nyt on odottava olo, henkisesti sellainen pieni kihelmöinti. Se alkoi nousta, kun muut pääsivät irti, ampumahiihtäjät ja mäkihyppääjät ensimmäisinä", hän sanoo.
"Kovat, hyvät harjoitukset ovat parasta henkistä valmistautumista", valmentaja ja aviomies Toni Roponen huomauttaa.
"Jos tässä vaiheessa pitäisi alkaa etsimään henkiselle puolelle oikeaa virettä, jokin olisi kyllä pielessä."
Kisa-aamuna ei tarvitse enää kuin huikata "tsemppiä" ja antaa pusu. Sitä paitsi rouva on siinä vaiheessa sen verran keskittynyt, että valmentajan on viisainta niin sanotusti pitää turpa kiinni.
Kymmenen muttaa
Roposen uran ensimmäisen olympiamitalin tiellä on kuitenkin muutama mutta. Tarkemmin laskien kymmenkunta. Niillä on nimetkin.
"Charlotte Kalla, Jevgenia Medvedeva, Kristin Steira, Marit Björgen, Anna Haag..." Roponen listaa kovimpia kilpasiskojaan.
"Varmasti kymmenen hiihtäjää taistelee mitaleista."
Niin se on, valmentaja vakuuttaa.
"Siihenhän me emme voi vaikuttaa, kuinka hyvin Kalla tai Haag hiihtävät. Mutta jos tasapäisesti, ilman havereita tai muita pulmia kilpaillaan, ei ole mitään estettä sille, että Riitta-Liisa voisi voittaa mitalin. Olisi vain oikein, oikein muhjuinen keli. Tuon verran sohjoa ladulla", hän näyttää käsillään pariakymmentä senttiä.
Pehmeitä laskuja
Valmentaja Roposen toive saattaa käydä toteen. Whistlerissä on satanut vettä päiväkausia ja lämpötila on pysytellyt plussan puolella, ja hiihtäjät ovat kyntäneet harjoituksissa pottupeltoa. Varsinkin laskuissa on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä - niistä on luvassa paikkoja, joissa kisansa pilata.
Luonnonsuojelualueella latujen suolaaminen ei käy päinsä, mutta lauantaina järjestelyarmeija sai erikoisluvan levittää niille muita kovettavia kemikaaleja. Naisten kisan varhaisen aikataulun takia latu ei ehdi yhtä pehmeäksi kuin iltapäivällä. Jos äityy satamaan räntää, saatetaan kuuma ryhmä lähettää matkaan ensimmäisenä.
Voitelun suhteen tuskin tulee ongelmia.
"Ihan täysi vesikeli on selvä juttu. Haastavaa tulee sitten, jos keli muuttuu yhtäkkiä", hiihtäjä Roponen pohtii.
Roposen seuraava olympiamatka on perjantaina hiihdettävä takaa-ajo, 15 kilometrin yhdistelmäkilpailu. Siis sille hän ainakin on ilmoittanut mieluusti lähtevänsä, samoin kuin naisten viestiin toisen kisaviikon torstaina. Mutta katsotaan nyt ensin tämä tärkein.