Onnelan lastenkodin yhteyteen rakennettava perheosasto on kohdannut tiukkaa vastustusta naapurustossa. Kastellissa, Oulujoen tuntumassa asuvat kaupunkilaiset ovat lähestyneet Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Pikkaraista ja kaupunginhallitusta kirjeellä, jossa he esittävät, että Onnelan perhekodin sijoituspaikkaa harkittaisiin uudelleen.
Tunnelma lastenkodissa on ankea. Jo 80 vuotta samoilla sijoillaan elänyttä Onnelaa vastaan ei ole koskaan ennen osoitettu mieltä, vaan yhteiselo naapureiden kanssa on sujunut mutkattomasti. Henkilökunta ei käsitä, mistä perheosaston vastustus on syntynyt. Ainoa järkevä selitys on väärä tieto ja ennakkoluulot.
Suunnitelmien mukaan Onnelan lastenkodin tontille rakennetaan osasto, jossa on tilat neljälle perheelle, jotka tarvitsevat tukea pienten lasten hoidossa ja arjen kohtaamisessa. Osastolla asutaan korkeintaan puoli vuotta. Perheosastolle ei suinkaan oteta asiakkaaksi perhettä, jossa vanhemmilla on akuutti alkoholi- tai huumeongelma. Heidän paikkansa on aivan muualla.
Naapurit ovat ilmoittaneet pelkäävänsä, että ympäristöön ilmaantuu huumeruiskuja, -neuloja ja kaljapulloja.
Onnelan johtaja Rauni Klemettilä vakuuttaa, että niihin törmääminen on yhtä todennäköistä missä tahansa Oulun kaupungissa tai sen lähiympäristössä kuin Kastellin raitilla.
Vanhemmilla ja lapsilla vielä toivoa
Onnelan lastenkodin ohjaaja, perhetyöntekijä Marja Alakokkare on yllättänyt syntyneestä tilanteesta. Samoissa töissä oleva Tiina Sassi puolestaan sanoo närkästyneensä naapureiden suhtautumisesta.
Pienten puolen ohjaaja Anneli Simonen epäilee, että ilmiö kertoo kahtiajakautumisesta: vierekkäin ovat hyvintoimeentuleva kansanosa ja huonommin pärjäävät. "Voisi odottaa, että naapurustossa heräisi suojelunhalu. Olisivat tukena näille lapsille, toisivat jotain hyvää tälle alueelle", Anneli Simonen sanoo.
Henkilökunta ei tunne alueen asukkaita, sillä Kastellissa eletään kuten suomalaislähiössä yleensäkin. Näin valituksetkin tulevat ihan kasvottomilta ihmisiltä.
"Ihan tuntemattomia he ovat kaikki", Tiina Sassi sanoo.
Marja Alakokkare selittää, että perheosastolle tulee vanhempia, jotka ovat parempikuntoisia kuin esimerkiksi Onnelaan sijoitettujen lasten vanhemmat. Nämäkin vanhemmat liikkuvat alueella, kun käyvät tapaamassa lapsiaan, eikä koskaan ole törmätty vaikeuksiin.
"Me otamme vanhemmat hyvin vastaan ja he kunnioittavat sitä jotenkin. Koskaan ei ole tarvinnut kutsua esimerkiksi poliisia paikalle", Anneli Simonen kertoo.
Tiina Sassi, joka on ollut Onnelassa töissä jo 16 vuotta, yrittää muistella, etteikö ihan todella ole koskaan tarvinnut turvautua poliisin apuun.
"Huostaanottotilanteet ovat vaikeita. Joskus on pyydetty poliisia, että se on valmiudessa mahdollista avunpyyntöä varten, mutta siinä kaikki", Sassi kertoo.
Samanlaisia ihmisiä kaikki
Viimeisten vuosien aikana on Onnelassa ollut asiakkaana yli sata lasta, joiden vanhemmilla on mielenterveys-, alkoholi- tai huumeongelma. Kolmasosa lapsista on huostaanotettuja. Lapset ja vanhemmat käyvät lastenkodissa huostaanottoprosessin läpi eli nämä ovat siis niin sanottuja raskaan sarjan perheitä, joissa huostaanottoa ei enää voida välttää.
Silti kukaan naapureista ei ole ottanut yhteyttä lastenkotiin, että vanhemmat olisivat häirinneet lähikortteleissa asuvien elämää varastamalla tai rikkomalla heidän omaisuuttaan. Mitään tällaista ei ole tapahtunut myöskään Onnelan aitojen sisäpuolella.
Perheosastolle muuttavat ovat nuoria perheitä, jotka tarvitsevat parhaimmassa tapauksessa vain ohjausta opetella kohtaamaan arki. Jos vanhemmat ovat huumeongelmaisia, heitä testataan koko ajan. Perheosastolla on kahdeksan työntekijää: hoitajia, ohjaajia ja terapeutteja. Osastolla on hoitaja myös öisin.
Marja Alakokkare muistuttaa, että ihan pienelle lapselle yhteyden säilyminen vanhempiin vaikean alun hetkellä on ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää se on myös vanhemmuuden syntymiselle. Myös yhteiskunnan kannalta on arvokasta tukea perhettä riittävän ajoissa, jotta lapsi voisi kasvaa vanhempiensa kanssa ja näin estettäisiin uusien lastenkotilasten syntyminen.
Kaljaporukat eivät kävele vastaan
Rakentamisen nostaman äläkän aikana on kirjelmöity puolin ja toisin. Onnelan lastenkodin johtaja Rauni Klemettilän, lastensuojelun päällikkö Sisko Pirilä-Karlströmin ja sosiaalityön johtaja Jari Mäki-Runsaan käsistä kaupunginhallitukseen lähteneessä vastineessa muistutetaan faktojen lisäksi myös inhimillisistä puolista.
Lastenkodin nykyiset vanhemmat ovat ilmaisseet ilonsa siitä, että heitäkin arvostetaan vanhempina niin paljon, että he voivat työntää lastenvaunuja alueella, jossa on toinen toistaan kauniimpia taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Vanhempien ei tarvitse kohdata vastaantulevia kaljakasseja kantavia isoäänisiä porukoita.
Onnelan naapurit näkisivät Onnelan tonttia parempana vaihtoehtona perheosastolle esimerkiksi Heikinharjun tai Sankivaaran. Vastineessaan Klemettilä, Mäki-Runsas ja Pirilä-Karlström kirjoittavat, että yksiosastoinen perheyksikkö olisi liian haavoittuva yksikkö etäällä yleisistä palveluista. Onnelan lähellä on neuvola, sairaala, koulut ja kaupat.
Onnelan naapurusto on valittanut myös tavara- ja henkilöliikenteen lisääntymisestä alueella, jos ryhmäkoti rakennetaan. Pulmaksi on koettu myös se, että isot autot saattavat jo nyt peruuttaa yksityiselle pihalle. Onnelasta vakuutetaan, että vakituiset kuskit tietävät mihin autonsa perän ohjaavat. Sijaiskuskejakin on ojennettu.
Lastenkodin alueelle suunnitellaan nyt uutta parkkialuetta. Myös lastenkodin sisääntuloportin paikkaa voidaan tarkistaa, jos se nähdään kynnyskysymykseksi. Lastenkoti haluaisi olla ikivanhoilla juurillaan Kastellissa ja lupaa tehdä kaikkensa, jotta sopu naapureiden ja ympäristön kanssa säilyy.
