Olen kolumneissani kirjoittanut (tai jonkun mielestä varmaankin jankuttanut) identiteettipolitiikan ja intersektionaalisen ideologian ongelmista pitemmän aikaa. Niinpä viime viikon Sannikka-ohjelmasta ryöpsähtänyt kohu ei tullut itselleni minkäänlaisena yllätyksenä. Voi olla, että monelle kyseinen ohjelma oli ensikosketus ajattelutapaan, jossa rasismia vastustetaan lokeroimalla ihmiset ihonvärin mukaan eriarvoisiin ryhmiin ja jossa valittu etujoukko päättää, mikä on milloinkin sallittua yhteiskunnallisessa keskustelussa.