Mittaamattomista luonnonvaroistaan huolimatta Venäjän voima on ihmisissä, 140 miljoonassa asukkaassa, toteaa suurlähettiläs Matti Anttonen Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Venäjän modernisaatiossa on kyse siitä, että se vähentää riippuvuuttaan luonnonvaroista. Mitä mieltä olet Anttosen ajatuksista?
Kirjoita kommenttisi alla olevaan kommenttilaatikkooon. Kirjoitustasi saatetaan käyttää Sunnuntai-liitteen Puheenvuoro-palstalla.
Suurlähettiläs Matti Anttonen: Suuri ja mahtava Venäjä
Viime päivinä on keskusteltu vilkkaasti siitä, onko Venäjä suurvalta. Sanalle suurvalta ei ole hyvää mittaria. Venäjä on monella tavalla mahtava: pinta-alaltaan maailman laajin maa, väkiluvultaan kymmenen suurimman valtion joukossa, G20-ryhmän jäsen, merkittävä öljyn- ja kaasuntuottaja, EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani sekä toinen ydinasemahti. Suhteellisen suurelta näyttää.
Kun arvioidaan Venäjää, Kiinaa, Yhdysvaltoja, Intiaa tai Brasiliaa, ne kaikki ovat valtavia maita ja vahvoja eri sektoreilla, mutta niiden niputtaminen suurvallaksi tai ei suurvallaksi on vaikeaa.
Teollisuustuotteiden maailmankaupassa Venäjä ei ole merkittävä toimija lukuun ottamatta puolustustarvikkeita. Niiden viejänä se on kärkijoukossa. Kulutus- ja investointitavaroiden tuottajana sen rooli on vaatimaton, jos sitä vertaa vaikkapa EU:n suurimpaan jäsenmaahan Saksaan, joka oli viime vuoteen asti maailman suurin teollisuustuotteiden viejä.
Venäjä joutuu vastaamaan ihan samanlaisiin globalisaatiohaasteisiin kuin EU ja Suomi. Jos EU on menettänyt asemiaan, koska meidän osuutemme maailman väestöstä ja ta-loudesta on supistunut, Venäjälle on käynyt samoin.
EU on Venäjälle potentiaalisesti tärkein kauppakumppani. Olemme aika lailla toisiamme täydentäviä talouksia. Pitkän päälle voisimme olla kuin Suomi ja Ruotsi, jotka vievät ihan samanlaisia tuotteita toinen toistensa markkinoille, mutta mittakaavaetujen ja kilpailun vuoksi molemmat hyötyvät siitä.
Suomen ja Venäjän bruttokansantuotteet vuonna 2009 putosivat suunnilleen yhtä paljon, vaikka maidemme talouden rakenteet poikkeavat merkittävästi. Tämä osoittaa, että hyvinkin erilaiset taloudet voivat kohdata kriisin samalla tavalla. On huono mennä sanomaan, että heidän taloutensa on surkea, koska meni noin paljon alaspäin, kun meidän taloutemme tipahti yhtä paljon. Plus, että me emme nouse kriisistä ollenkaan niin nopeasti kuin Venäjä.
Venäjän ulkomaankauppa on yksipuolisen rakenteen vuoksi suhdanneherkkä. Jos öljyn hinta laskee, sille on vähän tehtävissä. Kun se nousee, sitten hymyillään.
Mittaamattomista luonnonvaroistaan huolimatta Venäjän voima on ihmisissä, 140 miljoonassa asukkaassa. He ovat kaikki lukutaitoisia ja enimmäkseen kohtuullisesti, osa korkeasti koulutettuja. Pitkällä tähtäyksellä Venäjä pyrkii käyttämään enemmän omaa ihmispotentiaaliaan.
Maan modernisaatiossa on kyse juuri siitä, että Venäjä vähentää riippuvuuttaan luonnonvaroihin perustuvaan talouteen ja yrittää siirtyä sellaiseen talouteen, jossa ihmisten osaaminen olisi korkeammassa kurssissa. Venäjän heikkous on ehkä juuri siinä, ettei tässä ei olla vielä onnistuttu niin kuin olisi pitänyt.
Täytyy muistaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Venäjä on muuttunut paljon niistä ajoista.
Suuri haasteemme liittyy siihen, että Suomessa osataan liian vähän venäjän kieltä. Tämän vuoksi emme helposti näe, mitä Venäjän sisällä tapahtuu ja puhutaan. Yhteiskunnissa on aina pysyviä ilmiöitä. Venäjä etnisenä ja kulttuurisena kokonaisuutena pitää sisällään paljon sellaisia pysyviä piirteitä ja arvoja, jotka muuttuvat paljon hitaammin kuin vallan symbolit Kremlin portilla.
Venäjä on nyt prosessissa, jossa se näyttää päivä päivältä enemmän Venäjän näköiseltä. Maassa on paljon eri kansallisuuksia, useita kieliä ja erilaisia uskontoja. Se on paljon vähemmän homogeeninen yhteiskunta kuin se Suomi, mihin me olemme tottuneet.
Kirjoittaja on Suomen Moskovan-suurlähettiläs.