Kesähelmi: Pe­rä­me­ren saa­ris­toon pääsee ke­sä­ret­kel­le ve­neel­lä

Juhannuksen lehti: Lue ju­han­nuk­sen nä­köis­leh­ti täältä

Onko Lapin sota vie­lä­kään päät­ty­nyt?

Lapin sota päättyi huhtikuussa 1945, kun viimeiset saksalaiset sotilaat vetäytyivät Käsivarresta Norjan puolelle. Näinhän meille on kerrottu ja näinhän asia on. Vai onko?

Lapin sota päättyi huhtikuussa 1945, kun viimeiset saksalaiset sotilaat vetäytyivät Käsivarresta Norjan puolelle. Näinhän meille on kerrottu ja näinhän asia on. Vai onko?

Kansallisarkiston tutkija Kauko Rumpunen kirjoittaa marraskuun Sotilasaikakauslehdessä, että itse asiassa Suomen ja Saksan välillä ei ole solmittu varsinaista rauhansopimusta vieläkään.

Sen sijaan 12. maaliskuuta 1954 valtioneuvoston pöytäkirjaan merkittiin pääministeri Sakari Tuomiojan toteamus: "Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt."

Itse asiassa sotatilan tosiasiallista lopettamispäivääkään ei määritelty, jotta edes teoriassa kukaan ei voisi vedota siihen jälkeenpäin yksityisoikeudellisissa tai muissakaan oikeussuhteissa.

Vakaasta aikomuksesta huolimatta pääministeri Tuomiojan rauhansanomaa ei myöskään jostain syystä liitetty valtioneuvoston pöytäkirjaniteeseen.

"Tämä puute kannattaa Saksassa matkustavan ehkä pitää mielessään "vihollismaassa" liikkuessaan", Rumpunen kirjoittaa.

Kieli keskellä suuta Saksan-kysymyksen kanssa

Aloite rauhan päättymisjulistuksesta tuli Saksalta tai itse asiassa Länsi-Saksalta. Kun nimittäin Sakari Tuomiojan hallitus totesi 12. maaliskuuta 1954 sotatoimien lakanneen, Euroopan geopoliittinen tilanne oli jo muuttunut ja Saksa jaettu kahtia.

Tuomiojan julistus muotoiltiin taitavasti siten, ettei Suomen tarvinnut ottaa mitenkään kantaa Saksan eri osien tunnustamiskysymykseen. Ulkoministeriön salaiseksi merkityssä tiedotteessa todetaan Suomen haluavan kehittää taloudellisia ja muita suhteita Saksaan sen jakautumisesta huolimatta.

"Tämän mukaisesti ohjataan edustustot ja niiden päälliköt noudattamaan suhteissaan Saksan kummankin osan edustustoihin täysin normaalia kanssakäymistä käynteihin, kutsuihin ym. nähden. Sen sijaan on vältettävä kaikkia keskusteluja koskien de jure -tunnustusta, minkä asian ministeriö aikanaan hoitaa, jos se tulee ajankohtaiseksi."