Onko ju­nio­ri­val­men­ta­jien osaa­mi­nen heik­koa? "Liian moni lapsi kokee kiu­saa­mis­ta ja epä­asial­lis­ta käyt­täy­ty­mis­tä ur­hei­lu­seu­ras­sa"

Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa nuorten urheiluvalmennukseeen Suomessa.

Nuorten urheilijoiden valmennuksessa on esiintynyt tapauksia, joissa ohjaajia epäillään epäasiallisesta, alistavasta, nöyryyttävästä tai seksuaalisesti häiritsevästä käytöksestä. Kuvituskuva.
Nuorten urheilijoiden valmennuksessa on esiintynyt tapauksia, joissa ohjaajia epäillään epäasiallisesta, alistavasta, nöyryyttävästä tai seksuaalisesti häiritsevästä käytöksestä. Kuvituskuva.
Kuva: Joel Karppanen

Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa nuorten urheiluvalmennukseeen Suomessa.

Nuorten urheilijoiden valmennuksessa on esiintynyt tapauksia, joissa ohjaajia epäillään epäasiallisesta, alistavasta, nöyryyttävästä tai seksuaalisesti häiritsevästä käytöksestä.

Toimiiko valmentajina liian paljon taitamattomia ihmisiä? Puuttuuko nuorisovalmennuksesta kasvatuksellista osaamista? Ovatko valmentajat ja ohjaajat vuorovaikutustaidoiltaan huonoja lasten kanssa? Mitä nyt pitäisi tehdä?

Ratkaisu äänin 4–1, valmentajien osaaminen ei ole heikkoa.

Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtaja Laura Raitio sanoo, että keskustelussa esiin nousseissa tapauksissa valmennuksessa on ollut vakavia puutteita.

– On selvästi niin, että nuorten kanssa toimivien valmentajien pedagogiset taidot eivät aina ole vahvalla pohjalla. Jokainen tällainen tapaus on liikaa. Valmentajien koulutukseen ja erityisesti vuorovaikutustaitojen oppimiseen tulee ehdottomasti satsata.

Laura Raition mukaan taitoluistelusta teetetyn lajikulttuuritutkimuksen mukaan kuitenkin 96 prosenttia anonyymisti vastanneista luistelijoista arvioi valmentajien olevan ystävällisiä. Heitä kuvattiin sanoilla positiivinen ja kannustava sekä vaativa hyvällä tavalla.

Oululainen liikuntaneuvos ja valtion liikuntaneuvoston jäsen Tuija Pohjola muistuttaa, että ilmiötä ei kannata yleistää. Hänen mukaansa tarvitaan silti asennemuutosta, ennaltaehkäiseviä toimia ja todellista puuttumista ongelmiin.

– Jokaisella on oikeus liikunnan iloon. Liikuntalain arvopohja luo puitteet turvalliselle ja yhdenvertaiselle liikunnalle.

Tuija Pohjola ehdottaa, että laaditaan yhteiset eettiset ohjeet kiusaamiseen puuttumiseksi. Ohjeet "jalkautetaan" olympiakomiteaan, lajiliittoihin ja seuroihin. Rikkomuksille laaditaan yhteiset selkeät puuttumisen tavat ja sanktiot. Jokaisella pitää myös olla tieto siitä, keneen ollaan yhteydessä ja kannustetaan heti ilmoittamaan ongelmista.

– Jokaisen liikunnan parissa toimivan vanhemman, valmentajan, valmennettavan ja seuratoimijan on sitouduttava ohjeisiin. Valtion ja kuntien liikunta-avustuksissa on oltava ehto, että noudatetaan eettisiä ohjeita. Rikkomuksista tulee sanktio ja ne vaikuttavat julkisiin avustuksiin.

Tuija Pohjolan mukaan nämä asiat ovat esillä seuraavassa valtion liikuntaneuvoston kokouksessa 30. tammikuuta.

Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK ry:n pääsihteeri Teemu Japissonin mielestä valtaosa valmentajista tekee hyvää työtä lasten ja nuorten kanssa.

– He mahdollistavat lapsille uuden oppimisen sekä ilon saamisen liikkumisesta ja urheilusta. He pyrkivät siihen, että jokainen toiminnassa mukana oleva saa kokea olevansa turvassa ja nauttia urheilusta ilman pelkoa kiusaamisesta, häirinnästä tai muusta epäasiallisesta käyttäytymisestä.

Teemu Japisson lisää, että "valitettavasti tilanne ei kuitenkaan ole riittävän hyvä".

– Liian moni lapsi kokee kiusaamista ja epäasiallista käyttäytymistä urheiluseurassa.

Japissonin mielestä suomalaisessa urheiluissa tarvitaan lisää ymmärrystä hyvästä valmennuksesta, jotta toiminnan laatu paranee ja osataan herkemmin puuttua myös epäkohtiin.

– Koko urheiluyhteisö tarvitsee paremmat keinot niin ennaltaehkäisyyn kuin epäkohtiin puuttumiseen. Vain muutoksen kautta urheilu pystyy lunastamaan sille annetut odotukset luottamuksen arvoisesti.

Myös Pohjois-Pohjanmaan Liikunta- ja Urheilu PoPLi ry:n aluejohtaja Esko Hassinen näkee, että suurin osa lapsista ja nuorista harrastaa turvallisessa ilmapiirissä vastuullisten aikuisten ohjauksessa.

– Viimeaikaiset tutkimukset ja julkisuudessa olleet tapaukset ovat osoittaneet, että ongelmiakin esiintyy. Lajiosaamiseen on panostettu suomalaisessa valmentajakoulutuksessa eniten, mutta valmennussuhde on ennen kaikkea vuorovaikutusta. Keskeistä on, että valmentajia koulutetaan lasten ja nuorten kanssa toimimiseen ja eettisiin kysymyksiin liittyen. Yhteisten pelisääntöjen luominen ja keskustelu toiminnan arvoista on tärkeää urheiluseuran, vanhempien ja nuorten välillä häirinnän ja epäasiallisen käytöksen tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi, Hassinen sanoo.

Liikunta & Tiede -lehden toimituspäällikkö Jouko Kokkonen toteaa, että isoon joukkoon mahtuu osaavia ja osaamattomia. Hänen mielestään suurena ongelmana on valmennuksen eri osa-alueiden vaihteleva taso.

– Ammattivalmentajat keskittyvät yhä liian usein lajiosaamiseen ja fyysiseen puoleen. Lasta tai nuorta ei osata kohdata kokonaisena ihmisenä. Vapaaehtoisilla valmentajilla on monesti puutteita sekä lajiosaamisessa että henkisessä valmennuksessa. Toisaalta heillä saattaa olla elämänkokemuksen ja työn tuomaa taitoa viestiä.

Jouko Kokkosen mielestä tämän päivän lapset ja nuoret osaavat kyseenalaistaa valmentajan sanan, mikä on hyvä.

– Vuorovaikutustaitoja opetetaan jo eritasoisissa koulutuksissa, mutta niitä on korostettava enemmän.

Mitä mieltä olet suomalaisista valmentajista junioriurheilussa? Millainen on hyvä juniorivalmentaja? Vastaa kommentoimalla tätä juttua tai Kalevan Facebook-päivitystä.