Sairaanhoidon valinnanvapauskokeilu yksityisen ja julkisen puolen välillä avautui 1.9.2025. Monet hoitoa odottavat seniorit ovat odottaneet sen kautta pelastusta julkisen puolen sairaanhoidon jonotuksen lyhentymiseen.
Lähemmin katsottuna sana ”valinnanvapaus” ei liene oikea sanavalinta, ja antaa väärän kuvan rajoitetusta hyödystä ja sen merkityksestä sairaanhoidon tehokkuuden parantamiseksi.
Sopivana nimityksenä voisi sen sijaan käyttää "ensimmäisen käynnin rajallinen valinnanvapaus". Ensimmäisen 20 minuutin käynti yksityisellä ei auta potilasta, jos hänellä on tarve pitkäaikaissairauden hoitoon tai erikoissairaanhoitoon. 20 minuutin käynnillä voi kertoa oireensa ja saada veritutkimukset alennettuun hintaan, mutta sen jälkeen valinnanvapauden tie onkin tukossa.
Hoito, joka vaatii enemmän tutkimuksia tai toimenpiteitä sairauden tai haitan poistamiseksi, ei kuulu enää valinnanvapauden piiriin. Potilas voidaan ohjata yksityiseltä yleislääkärikäynniltä joko julkiselle puolelle hoitoon tai vaihtoehtoisesti yksityiselle puolelle, jos potilas maksaa hoitonsa itse.
Entäpä sisäänpääsyaika jatkohoidolle julkiselle puolelle? Valinnanvapaus ei poista julkisen puolen tehottomuutta ja jonotusta, ja voi päinvastoin lisätä julkisen puolen painetta ja tarvittavan hoidon odotusaikaa, koska yksityinen puoli voi tehokkaasti ilman odotusaikaa ohjata potilaita julkiselle puolelle, ja poistaa kolmen kuukauden julkisen puolen puskurina käytetyn hoitotakuuajan, ja potilas pääsee siten erikoissairaanhoidon jonotukseen suoraan.
Onko 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapaus todella sitä mitä annettiin ymmärtää? Vai onko tarkoitus vain tukahduttaa vaadittavat uudistukset, jotka olisivat kiireellisen tarpeellisia hoitotakuun täyttymiseen hoitoa tarvitsevalle?
Valinnanvapaus tarjoaa yksityisen palveluntarjoajan ensimmäisen käynnin samaan hintaan kuin julkisen puolen päivystyksen käyntimaksun, joten rahallinen hyöty, jonka hoitoa tarvitseva saa, on rajallinen.
Yksityisen yleislääkärin 20 minuutin käyntiaika maksaa normaalisti 60–100 euroa riippuen paikasta. Päivystyskäynti julkisella puolella maksaa 28,70 euroa, ja jonka hoitoa tarvitseva maksaa myös yksityisestä valinnanvapauskäynnistä. Rahalliseksi voitoksi 65-vuotiaalle potilaalle koituu siten normaalin yksityiskäynnin ja yksityisen valinnanvapauskäynnin hinnan erotus, sekä mahdollisten kokeiden hinnan puolitus.
Yhteenvetona voidaan todeta, että valinnanvapauden hyöty on erittäin rajallinen ja antaa vain rahallisen hyödyn ensimmäisestä käynnistä verrattuna normaaliin lääkärikäyntiin yksityisellä puolella, ei itse sairauden hoitoon. Rahallinen hyöty syntyy sen sijaan julkisella puolella, koska otetuista kokeista ei makseta erikseen käynnin yhteydessä.
Yksityisen valinnanvapauspalvelun kautta hoitoa etsivä voi saada lähetteen julkiselle puolelle erikoissairaanhoitoon, jonka tulee tapahtua kuuden kuukauden sisällä, ettei hoitotakuu ylity. Jos julkinen puoli pystyy tarjoamaan kuuden kuukauden hoitotakuun yksityisen palvelutarjoajan lähetteen jälkeen, niin hoitoa tarvitsevan ei tarvitse odottaa erillistä lakisääteistä kolmen kuukauden hoitotakuuaikaa ei kiireelliselle ensikäynnille.
Ensisilmäyksellä tämä voidaan katsoa merkittäväksi parannukseksi, mutta ennen lopullista tuomioita ota huomioon seuraava kysymys mahdollisesta jälkiseuraamuksesta. Suureksi kysymysmerkiksi jää miten yksityisen palvelutarjoajan lähetemäärä lisää painetta julkisella puolella, ja johtaako 65-vuotiaiden valinnanvapauspalvelu vain pitempään odotusaikaan erikoissairaanhoitoon, jossa hoitoon pääsy on aikaisemmin pidentynyt, ja hoitoon joutuu jo odottamaan useampia vuosia?
Tauno Ruuska
Nivala