Lukijalta
Mielipide

On tullut aika avoimesti puhua paitsi oikeuksistaan, myös velvollisuuksistaan yhteiskunnassa

Kukaan ei saa rakentaa omaa menestystään toisten vähättelylle ja hyväksikäytölle. Sellaisen toiminnan kieltävät lakimme ja asetuksemme. Perustuslakimme tarjoaa yksilön ohjeeksi kestävän arvomaailman.

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi pohtii (Kaleva 30.12./Lukijalta) talouselämän roolia yhteiskunnassa. Hän kertoo rohkeasti, kuinka vastuullinen talouselämä on ollut maamme kauppakamareiden toiminnan keskiössä niiden yli satavuotiaan historian ajan. Hän sanoo vastuullisuuden tarkoittavan moraalisesti ja kestävästi oikein toimimista yli lakien ja normien.

Hienoa! Tämä on juuri sellainen kauppakamari, johon isäni minut nuorena opasti, ja jollaiseksi sen koin myös oman yrittäjäurani aikana. Jossakin vaiheessa kauppakamarikin sortui leimautumaan jonkin kuppikunnan edunvalvojaksi. Nyt se on palannut koko Suomen väestön edunvalvojaksi.

Mielestäni muutkin etujärjestöiksi itsensä historiansa jossakin vaiheessa nimenneet voisivat laajentaa toimenkuvaansa vastaavalla tavalla. Sellainen vaikuttaisi positiivisesti yhteiskuntamme kehittämiseen. Nyt on yhteiskunnan osapuolten tullut aika osata ja uskaltaa avoimesti puhua paitsi oikeuksistaan, myös velvollisuuksistaan yhteiskunnassa.

Yritystenkään velvollisuudet eivät hoidu likietuisuudella ja verotempuilla. Niissä työskentelevien ja asioivien kansalaisten kuuluu toimissaan tuntea edistävänsä sekä omaa kehitystään ja menestystään että yhteisen yhteiskuntamme menestystä.

Kukaan ei saa rakentaa omaa menestystään toisten vähättelylle ja hyväksikäytölle. Sellaisen toiminnan kieltävät lakimme ja asetuksemme. Perustuslakimme tarjoaa yksilön ohjeeksi kestävän arvomaailman.

Kansalaiset ovat yhteiskuntamme keskiössä. Talouselämänkin todelliset toimijat ovat aina ihmiset. Siksi yrityksetkin ovat väkensä ja asiakkaittensa kautta luonteva osa yhteiskuntaa. Siitä roolistaan ne eivät voi usein toistetuin, itsekkäin oppilauseinkaan irtisanoutua.

"Hömppä, sensaatiot, nokittelut, pinnallisuus, riitely, toisten loukkaaminen ja huonot tavat eivät kauas ihmistä kanna."

Olemmeko unohtamassa tosiasiat? Raha luo kasvottomasti kasautuessaan todellista valtaa jopa yli valtioiden rajojen. Se on rahan valtaa. Sellainen valta ei rakenna demokratiaa. Sillä ei ole vaalilakimme mukaista äänioikeutta. Valta kuuluu kansalle, meille kaikille, demokratian pelisäännöin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhteiskunnan tulee kahlita yrityksiä. Se tarkoittaa yrityksille vaputta ja myös velvoitteita, jotka antavat niille mahdollisuuden toimia hyvinä yrityskansalaisina hyvässä yhteiskunnassa. Siihen ei riitä yksin yrityksen, yrittäjän ja sijoittajan menestyksen turvaaminen. Sen syvin sisältö on kolmessa sanassa: tasa-arvo, ihmisoikeudet ja ihmisyys. Viimeksi mainittu sisältää kaiken sen, miten toivomme toisten ihmisten meitä itseämme kohtelevan. Se on eettinen ilmaisu.

Jostakin syystä media ei juurikaan rohkene julkisuudessa avoimesti puhua moraalista ja etiikasta yhteiskuntaan kuuluvina, rakentavina käsitteinä ja keskustelun kohteina. Sen jälkeen, kun uskonnot ovat yhteiskunnassamme monen elämässä syrjäytyneet ohjaavina, vahvoina elementtinä, ei media ole edes yrittänyt täyttää tyhjiötä puhumalla ihmisyydestä ja rakentavasta kansalaisuudesta.

Hyvä, että ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen on peruskouluissa nykyisin johtoteema. Se ohjaa hyvin lapsiamme ja nuoriamme, mutta kuka ajatteluttaa ja keskusteluttaa aktiiviväestöä. Hömppä, sensaatiot, nokittelut, pinnallisuus, riitely, toisten loukkaaminen ja huonot tavat eivät kauas ihmistä kanna. Kaivataanko elämälle lisää arvoa ja merkitystä?

Juho Romakkaniemi toteaa loppukappaleessaan: "Meidän pitää toteuttaa rohkeita ja ennakkoluulottomia uudistuksia ja tekemisen malleja chydeniuslaisen hyvinvointivaltion kukoistuksen jatkamiseksi. Sen tavoitteena ovat universaalit ihanteet, ei viime vuosisadan rakenteet, joita täytyy uudistaa."

Veikko Hulkko

Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.