Jouko Raitala kirjoittaa mielipiteessään (Kaleva 13.8.) täyttä asiaa Sanginjoen suojelualueen metsäteiden sulkemissuunnitelmasta. On hyvin vaikea nähdä varsinaisia luonnonsuojelullisia syitä kaikkien teiden puomittamiselle.
Metsähallituksen todelliset syyt siihen liittynevät teiden kunnossapitoon ja siitä aiheutuviin kustannuksiin. Luonnonsuojelun kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Mielipiteensä loppuosassa Raitala heristää sormeaan hankkeen ”puuhamiehen” suuntaan tarkoittaen ilmeisesti minua.
Todettakoon kuitenkin, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä alueen rakentamisen, ennallistamistöiden eikä teiden sulkemisten suunnittelun kanssa. Niistä asioista ovat vastuussa aivan muut entisen työnantajani Metsähallituksen puuhahenkilöt.
Oma näkemykseni Sanginjoen suojelualueen tulevaisuudesta oli aivan toisenlainen. Sitä vaan ei Metsähallituksessa haluttu kuulla. Kuten suomalaisilla työpaikoilla usein on tapana, niin myös Metsähallituksessa eläkeikää lähestyvien työntekijöiden ajatuksista ei paljoa piitata. Nuoremmat tietävät ja osaavat asiat paremmin, ainakin omasta mielestään.
Minun mielestäni alue pitäisi säilyttää oikeasti kaikkien käytettävissä muun muassa marjastukseen ja sienestykseen. Pelkkää patikointia ajatellen teiden sulkemisella ei suurta merkitystä ole. Retken alku- ja lopetuspisteen voi aina valita sopivasta moottoriajoneuvolla saavutettavasta paikasta.
Mutta kunnolla tuottoisaan marja- tai sieniretkeen ei edes hyväkuntoisella ihmisellä ole teiden puomituksen jälkeen mahdollisuutta. Mistä löytyykään sellainen karpaasi, joka kantaa apajaltaan neljää täyttä suppilovahverosankoa 3–4 kilometrin mittaista polkua pitkin kiiruhtaessaan syysillan hämärtyessä kohti autoaan – vanhemmista marjastajista tai lapsiperheistä puhumattakaan?
Metsähallituksen kannattaisi ottaa vakavasti ison ihmisjoukon huoli tuttujen marja- ja sienimaiden sulkemisesta ja perua puomitussuunnitelmansa.
Alueella on teitä, jotka hyvin voidaan poistaa käytöstä, mutta kaikkien teiden sulkeminen kääntää kansalaisten orastavan suojelumyönteisyyden äkkiä päinvastaiselle kannalle. Sellaista 20 vuotta sitten käynnistynyt Sanginjoen Ulkometsän suojeluliike ei missään tapauksessa halunnut, kun alueen suojelun puolesta kampanjointi aloitettiin.
Ari Rajasärkkä
luonnonsuojelubiologi, Oulu