Empatia määritellään kyvyksi asettua toisen asemaan. Olemme tottuneet ajattelemaan, että empatia näkyy lähinnä asenteissa, ei niinäkään teoissa.
Nykyisessä verkottuneessa, globaalissa maailmassa se tuntuu kuitenkin riittämättömältä. Mitä iloa on myötätuntoisista ajatuksista, jos samalla aiheuttaa teoillaan muille tuskaa?
Olisi jo aika korvata perinteinen ”thoughts and prayers” -empatia jollain konkreettisemmalla. Ehdotan radikaalia empatiaa, joka on tekoja ja omien toimien reflektointia suhteessa yhteiseen hyvään.