Kun Oulun Kärppien maalivahti Patrik Rybar pelasi viime kaudella AHL:ää Grand Rapidsissa, kaikki kehottivat häntä hankkimaan ison auton talven varalle. Sattui kuitenkin niin, että lunta ei sitten tullutkaan juuri ollenkaan.
Kun haastattelin Rybaria viime elokuussa, hän odotti jälleen innoissaan, millainen talvi nyt vuorostaan Ouluun olisi tulossa.
Ei kovin kaksinen, voinee nyt todeta. Hiihtämään pystyy juuri ja juuri. Ulkojäillä voi luistella nipin napin.
Ikkunasta katsottuna näyttää siltä kuin Oulussa olisi jämähdetty marraskuulle.
Ei tämä mitenkään poikkeuksellista ole, saattaisi joku sanoa. Historiasta löytyy kyllä vähälumisia ja lämpimiä talvia, toinen voisi kompata. Eihän tammikuu ole vielä puolessakaan. Totta. Onhan näitä nähty.
Pelottavaa kuitenkin on, jos tällainen säätila ei ole poikkeus vaan uusi normaali.
”Tehtiin silleen tyhmästi, että pilattiin ilmasto”, kollega sanoi eräänä tammikuisena aamuna työpaikkamme ulko-ovella, kun vettä vihmoi vaakasuorassa.
Olisi hymyilyttänyt, ellei olisi puistattanut. Talven on tunnuttava talvelta jatkossakin lumikasoineen ja pakkasasteineen.
Minulle on pienestä pitäen opetettu, että virheitä sattuu kaikille. Kun niin käy, virheet täytyy korjata.
Ihan näin yksiselitteistä ja mustavalkoista ei tietenkään ole, kun puhutaan koko maapallon ilmastosta. Mutta saman logiikan pitäisi käydä tähänkin: myönnetään tosiasiat ja korjataan kurssia. Ei pitäisi olla niin vaikeaa.
Vaan onhan se. MTV:n aamujuontaja Ivan Puopolo kirjoitti vastikään kolumnissaan, että ilmastohysteria on rasittavaa ja turhaa.
Rasittavuuden ymmärrän kyllä. Jatkuva toitotus ärsyttää. Kukapa ei haluaisi lukea mieluummin siitä, kuinka mainiosti maapallomme voi. Toki se rasittaa, kun ilmasto ei tule kuntoon sormia napsauttamalla, vaan vaatii muutoksia monella tasolla – aivan ensimmäiseksi korvien välissä.
Mutta turhaa? Etenkään tällaisena talvena ilmastonmuutoksesta puhumisen ei pitäisi tuntua kenestäkään turhalta.