Soitan tutulle yrittäjälle. “Hei, mitä kuuluu? Oletko saanut jo lomat pidettyä vai aiotko edes pitää?” Yrittäjä vastaa, että menee hyvin ja että on poikkeuksellisesti pitänyt jopa kaksi viikkoa lomaa. Puhumme yhdessä siitä, kuinka näyttää olevan hyvä vuosi monelle yrittäjälle. Usealle tämä on ensimmäinen oikeasti hyvä vuosi viime laman jälkeen. Tuttuni kertoo heillä olevan oiva tilaisuus kasvaa, mutta hän on kohdannut tutun haasteen.
Kasvun ongelmaksi on monilla muodostumassa työvoiman kohtaanto-ongelma. Työpaikkoja kyllä olisi, mutta ne vaativat alakohtaisia erityistaitoja, mutta myös omatoimisuutta ja lähes välitöntä yhteistä luottamussuhdetta. Voiko omatoimisuutta ja luotettavuutta edes oppia koulussa? Olemmeko aiemmin olleet omatoimisempia vai onko työelämästä tullut vaativampaa? Näihin tarvitaan nyt vastauksia, jotta pääsemme eteenpäin.
Muitakin haasteita löytyy horisontista. Euroopan teollisuuden priimusmoottorissa, Saksassa, tilaukset ovat kääntyneet laskuun, joten maailmanmarkkinoilla on jännityksen vire. Samoin tuleva palkkaneuvottelukierros voi osoittautua erittäin haasteelliseksi. Olemme saapuneet risteykseen, jossa päätetään paljon tulevaisuuden suunnasta. Tällä hetkellä meillä on täysin avaimet kasvuun, mutta jos emme tartu tilaisuuteen, niin uhkana on vaikea lama.
Miksi emme siis lähtisi kasvuun mukaan? Työllistäminen, kasvu ja koulutus ovat positiivisia asioita, joista meistä jokainen keskustelee mieluummin kuin yrittäjän jaksamisesta alamäen alkaessa. Nuorena yrittäjä minulla on oikeus vielä haaveilla, ja siksi toivoisinkin näkeväni yrittäjät tämän keskustelun ytimessä tai jopa johtavan sitä rohkealla aloitteellisuudella. Suomen kasvu on meidän kaikkien etumme, eikä sitä kannata pilata taisteluasetelmilla vaan pyrkiä yhdessä kehittämään.
Mitä nuorille yrittäjille siis kuuluu? Nyt kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä. Yrittäjät ovat omatoimisia ja nyt on heidän aikansa. Tulevaisuus kuitenkin jännittää selkeästi aikaisempaa enemmän.