Uskonto- ja katsomusopetus koulussa on noussut keskustelunaiheeksi. Aihe on tärkeä ja samalla haastava.
Vähemmistöjen tarpeet poikkeavat enemmistön tarpeista. Koulun arjessa vähemmistölasten tulee tasapainoilla kahden tai kolmen kulttuurin välillä.
Suomen lainsäädäntö on alusta lähtien huomioinut eri kulttuureja ja taannut näitä kulttuureja edustaville oikeuksia. Vähemmistöt ovat saaneet oman uskonnon opetusta ja myös elämänkatsomusopin opetusta on tarjottu kouluissa ainakin Viipurissa ja pääkaupunkiseudulla jo ennen toista maailmansotaa. Oppiaineiden nimet ovat poikenneet nykyisestä käytännöstä.
Suomen kansainvälistyessä on syntynyt keskustelua siitä, että oman uskonnon opetus korvattaisiin yhdellä kaikille yhteisellä aineella. Tämä voi kuulostaa hyvältä idealta.
Ruotsissa on tällainen malli käytössä. Toisaalta monessa maassa, kuten Itävallassa, Belgiassa ja Saksassa opetetaan eri uskontoja kouluissa.
Koulussa annettava uskonnonopetus takaa sen, että lapsi saa tietoa myös toisista uskonnoista, kotimaan yhteiskunnasta (Belgia, Saksa, Suomi) ja uskonnon- ja kulttuurin historiasta. Esimerkiksi ortodoksilapset saavat paljon tietoa Suomen ortodoksien ja karjalaisten historiasta, Bysantin kulttuurista ja niin edelleen. Syvempi tieto antaa ymmärrystä ja kykyä reflektoida.
Tutkittaessa Ruotsin yhteistä uskontotieto-opetusta tulee esiin, että opetus jakaa oppilaita "meihin" ja "heihin". Vähemmistöjä edustavat maahanmuuttajalapset vierastavat ainetta.
Opetustulokset ovat olleet heikkoja. Opetuksen tuloksena oppilaat osaavat eri uskontojen termejä ja perinteissä käytettävien esineiden nimiä, mutta perinteet sekoittuvat toisiinsa ilman syvempää ymmärrystä, aiheesta kirjoitta von Brömssen ja Kittelman-Flensner. Tuore raportti Unga troende i samhället kertoo, että uskonnollisia loukataan tiheästi juuri uskonnontunneilla.
Suomessa on todettu, että vähemmistöperheet ovat kiitollisia nykyisestä oman uskonnon opetusta tarjoavasta järjestelmästä. Oman uskonnon opetus takaa vähemmistölapselle oikeuden olla omanlaisensa lapsi. Uskonnonopetus omassa ryhmässä oman opettajan kanssa antaa tilaa tutkia omaa identiteettiä ja jakaa samanlaisia kokemuksia vähemmistön näkökulmasta. Lapsi saa olla rennosti oma itsensä tunnin verran viikossa sen sijaan että olisi ehkä se ainut katolinen, ortodoksi, juutalainen tai muslimi.
Enemmistön on ehkä vaikea kuvitella kuinka raskasta on kantaa toiseutta. Siitä ei pääse eroon ennen kuin yhteiskunnan stereotyyppinen ajattelu, ennakkoluulot ja harhakuvat ovat poissa. Näitä mielikuvia on luotu ja vahvistettu satojen vuosien ajan.
Valitettavasti vihapuhe ja toista uskontoa edustavien rodullistaminen on kasvava ongelma tämän päivän Euroopassa. Äsken Turun synagoga ja katolinen kirkko tahrattiin.
Suomalainen opetusmalli antaa vähemmistölapsille hyviä mahdollisuuksia kasvaa rauhassa ja olla kerran viikossa samassa ryhmässä omaa perinnettä edustavien kavereiden kanssa. Tämä antaa voimavaroja kohdata ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Suomalainen opetusmalli tukee vähemmistölapsia. Voimme olla ylpeitä siitä.
Milena Parland
Helsinki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.