Internet eroaa muista tiedotusvälineistä siinä, että yksittäisen ihmisen ei tarvitse olla toimittaja tai muu ammattilainen saadakseen tilaa sanottavalleen. Internetin areena on vapaa yhtä lailla yksityishenkilöille.
Julkisuus ja yksityisyys kohtaavat ehkä kiehtovimmin juuri verkkopäiväkirjoissa.
Monelle julkinen päiväkirja, jota kuka tahansa voisi lukea, olisi täysi mahdottomuus. Miksi ihmeessä joku haluaa omat asiansa, henkilökohtaisen elämänsä kaiken kansan ruodittavaksi? Miksi joku haluaa luopua yksityisyydestään ja tehdä siitä julkista?
Kun tätä kysytään Kanerva Eskolalta, hänellä on tapana esittää vastakysymys: mikä on henkilökohtaista?
"Pelkästään ihmisen ulkoisesta olemuksesta voi päätellä hyvin paljon. Kenestä tahansa saa aika helposti melko paljon tietoa kaivettua esille, jos haluaa sen tehdä. Tai jos istut uuden ihmisen kanssa puoli tuntia kahvilla ja juttelet hänen kanssaan intensiivisesti, sen jälkeen tiedät hänestä jo paljon", Tampereella asuva ja toimittajana työskentelevä Eskola sanoo.
Hän on myös huomannut, etteivät niin sanotut henkilökohtaiset asiat ole yleensä niin kovin ainutkertaisia. Samanlaiset jutut, kuten työ ja läheiset ihmissuhteet, ovat keskeisiä monen muunkin elämässä.
Eskola siteeraa myös tutkija Anna Makkosen väitettä, että päiväkirjat eivät ole välttämättä niin yksityisiä kuin usein ajatellaan. "Muihinkin kuin verkkopäiväkirjoihin liittyy kommunikaatiota, suhteessa toisiin tai itseen. Niitä voidaan kirjoittaa tuleville sukupolville tai tulevaisuuden itselle."
Aikaisemmin Eskola kirjoitti päiväkirjaansa paperille. Hän muistelee, että hänen teinivuosinaan 1980-luvulla päiväkirjan kirjoittaminen oli "in". Hän itse halusi kuitenkin kirjoittaa pohtiakseen asioita, ei siksi, että muutkin kirjoittivat.
"En ole koskaan harrastanut sellaista tyyliä, että aamulla heräsin kahdeksalta ja sitten luin lehden ja sitten tein sitä ja sitä."
Eskola haluaa muistuttaa, ettei hänen päiväkirjansa ole mikään objektiivinen dokumentti hänen elämästään. Se on valintojen, tulkintojen, rajauksien ja erilaisten näkökulmien kautta kirjoitettua tekstiä.
Verkkoon päiväkirja siirtyi internetin alkuaikoina vuonna 1995. Eskola teki ensimmäiset kotisivunsa, joiden sisältönä oli perustietoja hänestä itsestään: nimi, osoite, puhelinnumero. Se alkoi tuntua pian aika tylsältä ja sai hänet miettimään, millä muulla omia www-sivujaan voisi täyttää.
"Päiväkirja tuntui hyvältä ratkaisulta, koska olin kirjoittanut sitä muutenkin. Sitä paitsi tuolloin opiskelin ahkerasti, ja halusin jotakin vastapainoa kaikelle tieteelliselle tekstille."
Nyt, kun päiväkirja on ollut verkossa jo vuosia, Eskolasta tuntuu, ettei sitä enää voisi kovin helposti lopettaakaan. Jos kirjoittamiseen tulee pidempi tauko, ystävät alkavat kysellä tuoreimpien kuulumisten perään.
Eskolan päiväkirjan saadessa alkunsa Netscapen tai Internet Explorerin tapaiset selainohjelmat olivat vasta kehitteillä. Oli vaikeaa luoda sivustosta tyylikästä ja visuaalisesti näyttävää.
"Nyt kun visuaalisen puolen rakentamiseen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet, olen alkanut miettiä, onko sivujen ulkoasu kunnossa", Eskola pohtii. Sivuilla vieraileva voi kuitenkin todeta, että internetissä on nähty paljon tyylittömämpiäkin yrityksiä.
Eskola myöntää, että päiväkirjan julkisuus vaikuttaa jonkin verran siihen, mitä ja miten hän kirjoittaa. Hän ei kuitenkaan tässäkään yhteydessä tarkoita sitä, että rajaisi tietoisesti joitakin oman elämänsä kysymyksiä lukijoiden ulottumattomiin. Kirjoittamisen oikeellisuus ja tyyli korostuvat vastauksessa enemmän.
"Kun kirjoittaa julkiseen foorumiin, kirjoitusvirheet ärsyttävät enemmän kuin pelkästään itselle tulevassa tekstissä. Ja tietysti yritän kirjoittaa internetiin muille ihmisille järkevästi, ymmärrettävästi ja selkeästi. Täytyy muistaa, että muut eivät välttämättä tiedä minusta valmiiksi mitään."
Eskolan päiväkirjan sivuilta löytyy paljon kohtia, jotka sivuavat hänen miestään ja vanhempiaan. Harmonisten ja mukavien hetkien lomaan mahtuu myös riitoja, ristiriitoja ja eripuraa. Läheiset eivät ole kuitenkaan kokeneet näiden asioiden käsittelyä verkossa häiritsevänä.
"Mieheni kanssa minulla on sopimus, että hän voi koska tahansa ja ilman perusteluja pyytää yhteiselämäämme liittyvien asioiden poistoa www-sivuiltani. Lapsuuden perheeni sen sijaan on kommentoinut lähinnä vain kirjoitustaitojeni tasoa."
Eskolalle on tärkeää, ettei luo kirjoittamalla kielteisiä käsityksiä muista ihmisistä. Hänen mielestään kirjoittaminen ei ole pelkästään asioiden toteamista ja tallentamista, vaan sillä voi myös tuottaa käsityksiä itselleen.
"Jos suutuksissani kirjoitan jonkun ihmisen olevan mäntti, se teksti tulee vastaan pitkänkin ajan kuluttua."
Verkkopäiväkirjasta tulee palautetta ystävien ja sukulaisten lisäksi myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Palaute on lähes yksinomaan myönteistä.
Monet, jotka ovat 27-vuotiasta Eskolaa vanhempia, muistelevat miettineensä samanlaisia asioita hänen ikäisenään. Nuoremmat taas kertovat usein alkaneensa pohtia jotakin samantapaista kysymystä.
Eskola seuraa välillä muutamia muita verkossa pidettäviä päiväkirjoja. Osa niistä on hänen ystäviensä www-sivuja.
Kun lukee Eskolan päiväkirjaa netistä, väistämättä tulee mieleen, että se on kertomusta toimivasta ja onnellisen oloisesta elämästä. Hän myöntää sen itsekin.
"Koska olen tyytyväinen elämääni, voin kirjoittaa siitä."
Entä jos hän olisi alkoholisoitunut, miehensä pahoinpitelemä ja näkisi elämästä jatkuvasti eniten sen nurjaa puolta, pitäisikö hän verkossa yhtä avointa päiväkirjaa?
"Olen varsin tietoinen siitä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta edes päästä nettiin. Kirjoittaminen edellyttää tilaa ja mahdollisuutta keskittyä ajattelemaan ja tekemään tällaisia asioita. Ongelmien keskellä niitä edellytyksiä ei olisi."
Katkelmat ovat Kanerva Eskolan verkkopäiväkirjasta.