Los Angelesin (1984) ja Montrealin (1976) olympialaisten kultamitalipainijat Jouko Salomäki ja Pertti Ukkola olivat tiukasti television ääressä Marko Yli-Hannukselan loppuottelun aikaan.
- Kyllä toivoin kultamitalia "Myhille" loppuun saakka. Siitä on sentään 20 vuotta, kun minä voitin kultaa, Pylkönmäeltä firman saunaillasta tavoitettu Salomäki harmitteli.
- Olisi pitänyt Yli-Hannukselan saada vastustaja ensiksi mattoon. Siihen se ratkesi. Hyvin Myhi paini. Lopputulos olisi voinut olla toinen, jos Myhi olisi päässyt alussa tekemään johtopinnat, Salomäki mietti.
Yli-Hannuksela lähti vastustajan vyörytykseen jopa helpon näköisesti.
- Lähti. Sitä minä ihmettelen. Varmaan kaksi edellistä matsia olivat vieneet aika paljon voimia. Aamuotteluissa Myhi paini selvästi terävämmin, Salomäki näki.
Ottelun lopussa Yli-Hannuksela pääsi matosta nostamaan Aleksandr Dokturishviliä.
- Vastustaja sulki todella hyvin, se oli heti ranteessa kiinni. Oli siinä ihan täysi sauma takavyönostoon, mutta taisi tosiaan aamupäivän matsit painaa kropassa liikaa, Salomäki uskoi.
Salomäki oli varma, että Yli-Hannuksela raivaa tiensä finaaliin. - Pistin tekstiviestin Tuomo Karilalle (joukkueen johtaja ja lääkäri), että jos ei sveitsiläistä (Reto Bucher) voita, niin kävellen kotiin, Suomen tuorein painin olympiavoittaja nauroi.
- Hopeaa "juhlitahan" täällä tutussa porukassa. Bisnesasiat pantiin heti poikki, kun painit alkoivat, 20 vuoden takainen olympiavoittaja Jouko Salomäki lupasi.
Ukkolalla myös kisastudio
Montrealin vuoden 1976 olympiavoittaja Pertti Ukkola seurasi luonnollisesti silmä tarkkana suomalaisfinaalia.
- Oli ammattimies vastassa. Markon olisi pitänyt pystyä ajamaan alussa varoitus kaverille, mutta toisin kävi. Nyt Yli-Hannuksela joutui mattoon kuivalta iholta. Se on aina paha paikka.
Ukkolankin mielestä Yli-Hannuksela lähti kevyen näköisesti vyörytykseen.
- Marko puolustaa niin, että se liikkuu koko ajan maton pinnassa. Nyt vastustaja sai Markon lantion ilmaan. Puristus oli varmaan kova. Kun Marko vähän liikahti, niin heti siihen suuntaan se sitten vei. Ei ollut mikään kaunis poika, mutta kova painija, Ukkola näki.
Yli-Hannuksela pääsi vielä 20 sekuntia ennen loppua yrittämään nostoa.
- Jos Marko olisi saanut jalan paremmin mukaan, niin sitten olisi voinut lähteä. Ei se ole niin helppoa, kun päivässä vääntää kolme kovaa matsia, Ukkola tiesi.
Ukkola aikoi pysyä illalla tiiviisti television ääressä.
- Pakkohan keihästä on katsoa. Siellähän on mukana yksi painijakin, se Mikkolan Esko. Toivotaan, että Mikkola voittaa keihään, Ukkola naureskeli.
