Iivo Niskanen on olympiavoittajana ja maailmanmestarina noussut asemaan, jossa hän uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Juuri ennen olympialaisia Niskanen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, ettei enää syty maailmancupin kisoihin samalla tavalla kuin ennen. Kaikki keskittyminen on arvokisoissa.
Onpa Niskanen sanonut tänä talvena myös, että hän kilpailee voittaakseen. 99 prosentille suomalaisurheilijoista arvokisamitali olisi unelmien täyttymys, mutta Niskanen hamuaa kultaa. Nälkä vain kasvaa, kun arvokkainta metallia pääsee puraisemaan kerran.
Vaikka Niskanen ei heitellyt palkintokorokkeella kärrynpyöriä, yhdistelmäkilpailun pronssi oli voitettu mitali. Se oli ensimmäinen kerta, kun Niskanen saavutti arvokisamitalin matkalla, jolla hiihdetään vapaata.
Voitostaan riehaantunut Aleksandr Bolshunov puolestaan potki riemuissaan palkintokorokkeen edessä olleen plakaatin nurin.
Ennen tätä viikonloppua Zhangjiakoussa ei ollut hiihdetty kansainvälisen eliittitason kisoja. Se, miten radat, hidas lumi ja korkea ilmanala kohtelevat maailman parhaita hiihtäjiä, oli arvoitus vielä muutama päivä sitten.
Vastaus on, että rajulla tavalla.
Koskaan aiemmin yhdistelmäkilpailun historiassa aikaerot eivät ole kasvaneet yhtä suuriksi.
Ratojen profiili ei kasaa porukkaa jokaisen alamäen jälkeen yhteen läjään, vaan työpätkät seuraavat toisiaan.