Eteisessä on kuin yhdeksäsluokkalaisten kollien kotibileissä. Miten tästä kasasta löytää omat tennarinsa?
Muutenkin näyttää siltä, ettei äiti ole kotona.
"Täällä ei ole kaappitilaa, ja kuukauden reissulla kaikilla on hirveästi tavaraa", pahoittelee Teemu Kattilakoski, kotioloissa kuulemma hyvinkin siisti mies. Muovimatoilla peitetyillä lattioilla lainehtii kassia, pussia, nyssäkkää ja vaatekasaa.
"Ensin sitä yrittää pitää paikat siistinä, mutta näin siinä aina käy. Joukossa on aina joku sottapytty."
Ollaan osoitteessa 1090 Legacy Way, Whistlerin olympiakylässä, kahdeksan kilometriä valtatie 99:aa keskustasta Vancouverin suuntaan. Rivitalossa, jonka jokaisen viiden asunnon ulko-oven päällä roikkuu iso siniristilippu. Kolmikerroksisista asunnoista ensimmäisessä, siinä, jossa majailee 11 suomalaisen mieshiihdon ja yhdistetyn mitalitoivoa.
"Mutta rottia ei ole, eikä päivä paista ovista", Kattilakoski höröttää.
Perusasiat ovat siis kunnossa.
Kaikkea, mitä rahalla saa
Neljä vuotta sitten Kaleva kävi Italian Pragelatossa katsomassa, miten Teemu Kattilakoski valmistautui Torinon olympialaisten 50 kilometrin kilpailuun asumalla irvokkaan mökinrähjän keittokomerossa. Kesäasuttavassa murjussa veti niin että sukat pyörivät jaloissa - luonnollisesti, koska ovi oli täynnä reikiä - ja siivoojien tuomisina oli rotanmyrkkyä. Vilustunut Jäälin mies niiskutti kuninkuusmatkalta maaliin sijalla 43.
Nyt moitteen aiheet ovat kovin erilaiset.
"Huone on vähän pieni", Kattilakoski viittoo ympärilleen. Viereisessä sängyssä kämppäkaveri Ville Nousiainen potee hotellikuolemaa lökäverkkareissaan, läppäri mahan päällä ja tukka vielä enemmän pystyssä kuin tavallisesti.
"Ja nettiyhteys surkea."
Mutta onneksi liki 3 000 asukkaan olympiakylästä löytyy nettikahviloita, mehubaareja, kuntosali, liikuntahalli ja pelihalli, sprintteripoikien mukaan oikein hyvä.
Valtavassa ravintolarakennuksessa tarjoillaan vuorokauden ympäri pastaa, pizzaa, pihvejä suoraan grillistä, niitä virallisia kisahampurilaisia tai mitä nyt ikinä kukakin keksii haluta. Maukasta, Kattilakoski kehuu. Virallista kisalimsaa ja muita saman firman tarjoamia virvokkeita saa kadunkulmiin sirotelluista automaateista.
Modernit, matalat rakennuskompleksit on siroteltu kallioiden lomaan. Kaartuvia katuja reunustavat olympialaisten osanottajamaiden lippurivistöt, ja koko komeus on koristeltu veistoksilla ja värivaloilla. Pieni sukkulabussi kiertää pääkatua lakkaamatta. Aluetta rajaavat komeat kuusimetsät ja Cheakamus-joki.
Korppuja ja salmiakkia
Kun olympiaurheilijat aikanaan palaavat kotimaihinsa, kylästä tulee lomaosakkeita Whistlerissä vuosittain vieraileville kahdelle miljoonalle turistille.
Mutta palataan vielä Suomi-taloon.
Asuntojen jokaisessa kerroksessa on kylpyhuone, keskikerroksessa oleskelutila sohvaryhmineen ja televisioineen.
"Kisastudio", Kattilakoski esittelee ja rojahtaa sohvalle.
Keskikerroksessa asuvat sprintterit, joiden väitetään pitävän kovaa meteliä. Ylin kerros on yhdistetyn miesten hallussa. Oleskelutilan tv-pöydälle on lastattu mikroaaltouuni, ruisleipäpaketteja ja hapankorppuja. Luonnollisesti Suomesta on tuotu myös suklaata ja salmiakkia. Seinät ovat paljaita ja yleisilme karu, mutta kaikki toimii. Kaksien kisojen kokemuksella Kattilakoski rankkaa kanadalaisten taidonnäytteen kärkikastiin.
Suurin osa päivästä kuluu pötköllään omassa sängyssä.
"Päiväunet pois laskien 5-6 tuntia", Kattilakoski ja Nousiainen laskevat. Mutta he ovatkin porukan flegmaattisimmasta päästä, ja sitä paitsi lepo on urheilijan työtä.
"Tuo pistorasia ehtii tulla hyvin tutuksi kisojen loppuun mennessä", Kattilakoski uskoo ja viittoo ylöspäin. Siihen kohtaan, johon katse osuu, kun makaa sängyssä ja tuijottaa kattoon.
Massiiviset turvatoimet
Kisakylästä on reilun puolen tunnin matka Whistler Olympic Parkiin, kisanäyttämölle, joka on samalla urheilijoiden ainoa harjoituspaikka. Siirtymiä venyttävät massiiviset turvatoimet. Maailma on sillä mallilla, että olympiakylään on yhtä vaikea päästä kuin lentokoneeseen.
"Bussien alustat tarkastetaan peileillä, kassit läpivalaistaan ja metallinpaljastimien läpi on kuljettava joka kerta", Kattilakoski selittää.
Ympäriinsä aidattuun kylään kuljetaan kolmen portin ja tarkastuspisteen kautta. Royal Canadian Mounted Police patsastelee joka kadunkulmassa.
Ja tätä henkilökunnan määrää! Hiihtäjät ovat olleet ihmeissään, kun siivooja käy monta kertaa päivässä kyselemässä, onko kaikki kunnossa.
"Kahden yön jälkeen tulivat vaihtamaan lakanat", Kattilakoski taivastelee.
"Yleensä saa olla kuukauden reissussa ilman, että sellaista tapahtuu."
