Olli-kettu päätti mennä risukasan päälle lähemmäs tyttökettu Astridia.
"Ajattelin, että jos et tunne seutua, niin voisin esitellä sinulle metsää. Voisin näyttää vaikka mielipaikkani erään kuusen juuresta", Olli sopersi.
Astrid hymyili ja heilautti vienosti hännän päätään Ollin kuonon edessä. " Ja, det passar bra", Astrid vastasi pilke silmäkulmassaan. "Siis mitä?" Olli ihmetteli.
"Se oli ruotsia. Kiusasin vain vähän sinua, kun huomasin, ettet osaa sitä kieltä", Astrid totesi silmää iskien. "Voin toki lähteä kanssasi tutustumisreissulle syvemmälle metsään", Astrid suomensi heti perään.
Ollin silmät syttyivät innostuksesta, ja Astrid hymyili tälle lintujen viserrellessä taustalla.
"Tuota Aastrriiid, minun on vaikea lausua nimeäsi. Saisinko kutsua sinua vaikka Astaksi?" Olli tiedusteli nolona. Astrid oli hieman hämmentynyt kysymyksestä, mutta vastasi kuitenkin:
"Jos sinun on helpompi kutsua minua Astaksi, niin minä olen tästä lähtien Asta", kettutyttö lupasi hymyillen, ja niin he lähtivät tutustumisretkelle metsän siimeksiin.
Marika Lämsä