Oli marraskuu ja pakkasaamu.
Metsän peitti ohut lumihuntu, joka oli satanut muutamia päiviä aikaisemmin.
Olli-kettu tepasteli ympäriinsä levottomana, sillä kettupoikaa hieman jännitti tavata kaunis ja viehkeä Astrid-kettu.
Olli kulki huomaamattaan ympyrää ja oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa.
Yhtäkkiä Olli kuitenkin heristi korviaan, sillä tämä kuuli vaimeaa, mutta sitäkin heleämpää naurua lähistöltä.
Samassa Astrid-kettu loikkasi iloisena esiin pensaan takaa.