Olli-kettu oli iloinen. Se oli odottanut märkää lunta koko alkutalven turhaan, sillä kovien pakkasten takia metsässä oli ollut vain pehmeää puuterilunta.
Nyt Ollin iloksi oli yön aikana satanut oiva kinos uutta, kosteaa lunta!
Ollin oli vaikea peitellä innostustaan; se hymyili leveästi ja hyppeli sinne tänne upoten aina vatsaansa myöten kinokseen.
Lumi tarttui sen paksuun turkkiin, mikä oli Ollista vain mukavaa.
Olli oli ketuksi varsin näppärä käsistään ja tämä tykkäsi rakennella lumesta kaikenlaisia taideteoksia.
Uudesta lumesta haltioituneena Olli päättikin alkaa rakentaa isoa lumiukkoa.