Metsässä oli kaunis, kirpeä talvipäivä. Aurinko paistoi korkeammalta kuin pitkään aikaan.
Aurinko sai kinokset säihkymään niin, että silmiin melkein sattui.
Olli-kettu ei kuitenkaan nauttinut kauniista säästä. Se seisoi puun juurella mieli mustana ja häntä koipien välissä.
Niina-orava ja kärppätyttö Kati istuivat muutaman metrin korkeudessa puussa ja sipisivät omia juttujaan.
Pari kertaa Olli yritti nousta puuhun niiden seuraksi, mutta se oli ihan liian painava, eivätkä sen kynnet pitäneet koivun liukkaalla rungolla.
Vähän ylöspäin päästyään se vain mätkähti takaisin alas.
"Tulkaa jo alas, jooko!", Olli rääkäisi lopulta.