Toimittajat esittivät Nils Gustafssonille nämä kysymykset, ja Gustafssonin vastasi näillä sanoilla.
Mitä muistatte aamuyön tapahtumista?
"Viimenen muistikuva on se, ku mentiin nukkumaan ja toivotettiin hyvää yötä. Sen jälkeen en muista, oliko keskiviikko vai
torstai, ku heräsin."
Miten voitte olla varma, että olette syytön, jos ette muista mitään?
"Olen syytön ja sillä sipuli."
Miten hyvin tunsitte uhrit ja millaiset suhteet Teillä oli erityisesti Irmeliin?
"Mulla oli lämpimät suhteet Irmeliin ja Seppo oli mun nuoruuden kaveri."
Miten on mahdollista, että Teissä ei näkynyt juuri vammoja sen jälkeen kun pääsitte sairaalasta, vaikka olitte kertomanne mukaan vakavasti loukkaantunut?
"Näkyhän niissä vammoja."
Miten olette kokenut tämän odotusajan sen jälkeen kun asia nousi uudelleen esille keväällä 2004?
"Kovin raskaasti."
Kuinka paljon olette seurannut Bodom-kirjoittelua tässä vuosien varrella?
"Olen lukenu lehtiä."
Hur upplever du den här stora offentligheten som har uppkommit kring det här fallet? (Miten olet kokenut tapahtuman ympärillä pyörineen julkisuuden?)
"Jaa, nog är det tungt och svårt. (Jaa-a, on se raskasta ja vaikeaa.)"
Hur känner du dig efter att ha lyssnat på åklagaren? (Miltä tuntui kuunnella syyttäjiä?)
"Int kände jag någo illamående. (En minä pahoin voinut)."
Vad kommer du ihåg av händelserna morgonnatten den femte juni? (Mitä muistat kesäkuun viidennen päivän aamuyön tapahtumista?)
"Det kommer jag till sist ihåg då vi alla gick och sova i vår ordning, och sen är det endera onsdag eller torsdag som jag kommer ihåg på sjukhuset. (Viimeinen muistikuva on se, kun menimme kaikki vuorollamme nukkumaan. Sitten muistan joko keskiviikon tai torstain sairaalassa.)"
Hur känns det i dag att sitta framför oss? (Miltä nyt tuntuu istua tässä meidän edessämme?)
"Det är som om man sku vara på jobb. (Tuntuu siltä kuin olisi töissä.)"