"Katson järkyttyneenä tätä faktan ja fiktion sekamelskaa. Ihmiset viihdyttävät itsensä hengiltä", huolehtii konkaritoimittaja Anna-Kaisa Hermunen.
"Hesarissakin on nykyään viihdevinkkejä, Hesari oli sentään aiemmin laatulehti. Mihin me tarvitsemme kaikkia näitä idolseja tai big brothereita, joilla posket pullistuu viinan juomisesta?"
Kuusikymmentä vuotta täyttävä Hermunen työskenteli itse 1970-luvulla pitkään ensin Yleisradion palveluksessa muun muassa aluetoimittajana ja valtakunnan toimittajana ja 1980-luvulta 2000-luvulle MTV3:ssa taloustoimittajana ja oman talk shown vetäjänä.
"Yle oli ennen laatutalo. Nykyään se ahnehtii vain katsojalukuja. Myötähäpeän tätä nykyistä narsismia", pohtii Hermunen.
"Edustin sitä itsekin. Se todella kukki ja vei mennessään. Tunnustan, että jokainen keskusteluohjelman vetäjä on narsisti. Arto Nyberg on poikkeus, hän on osannut tuotteistaa itsensä hyvin ja kompensoi muilla juontamisillaan Ylen huonoja palkkoja."
Hermunen sairastui 1980-luvun lopulla burn outiin. Sen jälkeen hän kärsi vuosikausia masennuksesta.
Töihin palattuaan hän loi oman talk shown. Vuosituhannen vaihteessa toimittajakonkari joutui saneerauksen kohteeksi. Nykyään hän nauttii yrittäjän vapaudesta. Elanto tulee viestintäkoulutuksesta, esiintymisistä ja kirjoittamisesta.
Hermusella on viikoittainen televisiokolumnistin paikka Kalevassa. Lisäksi hän on ollut jo vuosikausia Keskisuomalaisen vakiokolumnisti. Hän aloitti juuri myös Kotimaan kolumnistina.
Sanan säilää Hermunen heiluttaa niin mediaa, viihdettä kuin valtaeliittiäkin kohtaan. Itseironiaakin löytyy.
"Kokoustan aamupäivät. Se tarkoittaa, että nukun niin myöhään kuin nukuttaa. Sitten uin avannossa ja luen joka päivä kuutta sanomalehteä. Vasta iltapäivällä avaan kännykän."
Hermunen asuu Keski-Suomessa, Laukaan Kuusassa, kosken rannalla. Pihapiirissä on savusauna. Sen tuoksu ja löyly antavat voimaa. Koski on tärkeä osa elämää ja sen kohina kuuluu hirsitalon sisällekin.
"Kun tulen matkoilta, laskeudun kosken rantaan kuin rakastettuni luo."
Suomalaisen talk show´n uranuurtaja ja oman viidenkympin villityksensä käynyt Hermunen suhtautuu ikääntymiseen realistisesti. Hän näkee sen kuuluvan elämänkaareen. Jokaista se odottaa vuorollaan.
Hermusen mielestä suomalaisten suhtautumisessa ikääntymiseen on jotain luonnotonta.
"Outi Nyytäjä tiivisti taannoin hyvin, että vanhat eivät saa nykyään olla vanhoja, eivät sairastua, eivätkä haista pahalle.
"Itse en ymmärrä näitä Jukka Puotiloita, Pirkko Mannoloita ja muita, jotka valittavat ikääntymistä. Jonotan minäkin polvileikkaukseen, mutta ei se minua haittaa. Ikä tuo paljon positiivistakin. En ole koskaan ollut näin viisas", Hermunen pistää huumoriksi.
Tyylinsä Hermunen stailaa kuusikymppiseksi leidiksi punaiset kyntensä säilyttäen.
Merkkipäivähaastatteluun suostumista Hermunen empi ensin tovin.
"Minulla ei ole mitään tarvetta julkisuuteen. Olen saanut sitä herkkua maistaa. Julkisuus ei koskaan anna mitään. Se on ahne ja itsekäs ja vain ottaa. Sen huomaa vasta jälkikäteen."
Kuusikymppisiään Hermunen juhlistaa kahden ystävänsä kanssa Firenzessä. Suuria vastaanottoja hän vierastaa.
Lähipiiriin kuuluu nykyään hyviä ystäviä, sukulaisia ja kummilapsi. Sisko rakentaa parhaillaan taloa sadan metrin päähän syntymäpäiväsankarista.
Entä se viihde, miten siltä vältyttäisiin?
"Tuntuu kuin Ylen Jugner olisi jättänyt solmion mukana kaiken älyllisen toiminnan pois. Yleä on saneerattu niin, että kohta häviää pihvi koko toiminnasta", Hermunen kauhistelee.
"Tunsin aikoinaan Eino S. Revon. Hän oli sivistynyt kulttuuripersoona. Mutta ei sellaista Repoa ole, joka saisi tämän median sisällön köyhtymisen kääntymään. Olemme hävinneet sodan viihteelle."
Sini Ihanainen-Alanko, STT
