Keskustelu Unkarin tilanteesta ja Suomen EU-puheenjohtajuudesta on vellonut kiivaana. Osansa ovat saaneet niin hallitus, eurooppaministeri kuin tutkijatkin. Suomen on epäilty hankkivan vihollisia ja siirtyneen lääkäristä tuomariksi. On myös spekuloitu, että veljeskansa torppaisi Suomen Nato-option.
Eräs kiistakohta on mahdollisuus määritellä oikeusvaltio. Unkarin Suomen suurlähetystö on todennut, että mailla on oikeusvaltiosta erilaisia käsityksiä.
Myötätuntoa pääministeri Viktor Orbánille on satanut niin perussuomalaisilta kuin keskustelupalstoilta, kun kansalaisten kokemus ei vastaa käsitystä Suomesta oikeusvaltiona. Äänessä ovat monesti myös ne, jotka Unkarista vähiten tietävät.
Näkökulmani on politiikan tutkijan, joskin myös oikeustieteilijät ovat olleet kriittisiä. Käsitettä tutkineelle Juha Raitiolle oikeusvaltio kuuluu demokratian ja ihmisoikeuksien kolmiyhteyteen.
Tässä lähtökohtana on käsitehistoria, jonka perusväittämä on, että käsitteistä käydään kamppailua. Se paljastaa politiikan ydinongelman, joka juontaa juurensa jo keskiajalle.
Tuolloinen universaalikiista koski ilmiöiden ja käsitteiden olemassaoloa. Universalisteille yleiskäsitteet olivat olemassa, kun nominalisteille oli vain yksittäisiä tapauksia tai ilmiöitä.
Universalisteille oikeusvaltio voidaan siis määritellä yleisesti. Nominalistit puolustavat aikaan ja paikkaan sidottuja käsityksiä.
Nominalismi johtaa mielivaltaan, jossa Aurinkokuningasta soveltaen oikeusvaltio olen minä. Unkarissa on pelko siitä, että koulutukseltaan lakimies Orbánin sana on ”laki”.
Vastakkaista eli universaalia edustaa Jürgen Habermas, jonka mukaan käsitteistä voidaan päästä yksimielisyyteen. Tätäkin on helppo arvostella naiiviudesta, joka toimii korkeintaan ideaalimaailmassa.
Erottelu koskee esimerkiksi vihapuhekeskustelua, jonka jotkut kokevat sananvapauden rajoittamisena. Silti määrittely palvelisi myös ”vihapuheen” harjoittajia, jos pelisäännöistä vain päästään yksimielisyyteen.
Jotta kyse ei olisi saivartelusta tai sanasta sanaa vastaan, tarvitaan kansainvälisiä luokituksia.
Vaikka vertailukriteerit voivat olla ongelmallisia, ne ovat etukäteen määritellyt. Sellainen on esimerkiksi WJP:n Rule of Law, joka antaa oikeusvaltiolle neljä kriteeriä.
Ensimmäinen on hallitusten ja yksittäisten toimijoiden vastuunalaisuus lain edessä. Toiseksi oikeudenmukaiset lait ovat selkeitä ja stabiileja ja suojelevat perusoikeuksia. Kolmantena on avoin hallinto, jolloin prosessit ovat selkeitä, helposti saavutettavia ja tehokkaita. Kiistojen ratkaisu on riippumatonta ja helposti saavutettavissa.
WJP:n indeksissä Unkari on nyt EU:n heikoin sijalla 57. Parjatut Puola ja Romania menestyvät paremmin sijoilla 27 ja 31. Suomi on kolmas Tanskan ja Norjan jälkeen ennen Ruotsia.
Vaikka Suomessakin jotkut epäilevät perustuslain ”jarruttavan” dynaamista lainsäädäntöä, Unkarissa koko vuoden 2012 perustuslaki on Fideszin sanelema. Sitä ei Suomen tavoin hyväksytty kahdessa parlamentissa tai kansanäänestyksellä kuten Puolassa 1997.
Stabiilisuus ja ennakoitavuus voidaan kyseenalaistaa sillä, että perustuslakia on jälkeenpäin muutettu jo seitsemän kertaa. Eurooppalaiset instituutiot kuten Venetsian komissio arvostelivat prosessia jo ennen sen hyväksymistä.
Unkarissa on perustuslakituomioistuin, mutta sen valta on rapautunut. Fidesz on miehittänyt sen enemmistön, ja päätökset ovat yhä enemmän linjassa emopuolueen kanssa.
Avoimuuden kyseenalaistava paraatiesimerkki on ydinvoimalapäätös 2014. Oppositio totesi, ettei se päässyt käsiksi kaikkiin kauppaan liittyviin dokumentteihin.
Oikeuslaitosviraston johtaja sekä ylin syyttäjä ovat pääministerin perheystäviä tai tukijoita. He ovat todenneet, ettei lainsäädäntö- ja tuomiovallan tarvitse olla keskenään ristiriidassa.
Viime syyskuussa EU-parlamentti hyväksyi Sargentini-raportin, jonka mukaan Unkarin oikeusvaltio on vaarassa. Unkarin hallitus syytti raporttia virheistä ja vanhojen asioiden kaivelemisesta.
On erotettava kaksi asiaa: Unkarin ja Puolan tapaukset sekä tulevaisuuden tekeminen eli pelisääntöjen laatiminen seuraavalle budjettikaudelle. Itse asiassa Suomi pitää kiinni EU:n uskottavuudesta ja sovituista tavoitteista, jotka Romanian ja EU-vaalien aikaan pääsivät lipsumaan.
Sinänsä poliittisen vallan ja oikeudenkäytön suhde on ikuisuuskysymys. Paradoksaalisesti oikeuden tulee rajoittaa valtiollista vallankäyttöä samalla, kun sen alkuperä on juuri tässä vallankäytössä.
Unkarin oikeusvaltio, rule of law, on ottanut askeleita suuntaan, jossa oikeus onkin keino käyttää valtaa, rule by law. Erottelulla Jaakko Husa on kuvannut oikeusvaltiokäsitystä – kommunistipuolueen Kiinassa.
Heino Nyyssönen on yliopistonlehtori Turun yliopistossa.