Ensimmäisellä palkalla Milla Hankala, 23, osti bluetooth-kaiuttimen.
– Toisella palkalla ostin pikkusiskolta farkkutakin. Nyt joulukuussa mennään Gran Canarialle perheen kanssa. Maksan itse oman osuuteni, Hankala kertoo.
Hankala työskentelee Kaakkurin Hesburgerissa kassalla. Ennen hampurilaispaikkaa hänelle oli kertynyt kokemusta kahdesta harjoittelupaikasta: erityisammattioppilaitoksen kahviosta sekä kaupasta kuormanpurkuhommista ja pahvilaatikoiden lajittelusta.
Nykyiseen työhönsä hän päätyi harjoittelun ja tuetun työtoiminnan kautta.
– Meillä oli tarve kiireavulle. Harjoittelun aikana huomasin, että Milla työskentelee kassalla hyvin ja tekee yhtälailla töitä kuin kaikki muutkin. Asiakkaatkin tykkää Millasta hirveästi, yrittäjä Hanna Paldanius perustelee.
Nyt takana on kolme kuukautta aitoa työsuhdetta, josta maksetaan normaalia työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työnantaja on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä palkkaava Hese-Help.
Hankalalle itselleen työ on tärkeä asia:
– Minulla oli haave olla töissä. Jos ei olisi tätä työtä, en olisi missään. Töissä kaikki menee hyvin, ja aika kuluu kivasti.
Haka asiakaspalvelussa
Kello seitsemän aamulla soi kello, sitten pyörän selkään. Vielä Hankala asuu vanhempiensa luona, mutta "ehkä joskus" omillaan.
Hän on eläkkeellä, mutta käy osa-aikatyössä neljänä päivänä viikosta neljä tuntia kerrallaan. Työmäärä on suunniteltu niin, ettei työ käy liian raskaaksi, eikä palkka myöskään syö eläkettä.
– Täytän hyllyjä, otan tilauksia vastaan ja pakkaan ruuat. Pakkaaminen ja kaikki on mukavaa. Parasta on rakkaat työkaverit ja asiakaspalvelu, Hankala kertoo.
Tarkasta, huolellisesta tilausten pakkaamisesta hän saa kiitosta. Korttimaksaminen sujuu ongelmitta, mutta käteisen käsittely tuottaa vaikeuksia.
– Milla osaa itse sanoa, kun tarvitsee rahan kanssa apua. Alussa hän ei osannut yhtään toimia rahan kanssa, mutta nyt on jo oppinut sitäkin, Paldanius kertoo.
Asiakaspalvelu on Hankalan luontainen vahvuus. Erityisesti lapsiasiakkaat ovat hänen mieleensä: Milla huomioi pienet jutustelijat sydämellä.
Kerran hän voitti työllään Iloisen asiakaspalvelijan palkinnon. Palkinnon sai valita itse. Hankala valitsi vaaleanpunaisen lippalakin.
– Se on tuolla kotona.
Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea
Hankala opiskeli Luovissa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavat Telma-opinnot. Ohjaajana toiminut Katja Ikola käy yhä moikkailemassa nuorta naista tämän työpaikalla. Aina saa myös soittaa.
Ikola ja toimintakeskus Kipinän palveluesimies Marjukka Keränen korostavat palkkatuen merkitystä vaikeasti työllistettävien kohdalla.
– Työnantajan täytyy saada rahoille vastinetta. Humaanisti ei voi ketään palkata, Keränen korostaa.
Tuetun työtoiminnan nykyisestä 170 asiakkaasta neljä on työllistynyt kuten Milla.
– Luku ei ole suuri mutta hyvin merkityksellinen. On tärkeää kokea itsensä tarpeelliseksi ja saada oikeaa palkkaa. Monella on tahto olla töissä. Siihen tarvitaan oma motivaatio, sitoutuminen ja oppimiskykyä. Onnistuminen vaatii myös ihanat työnantajat, Keränen sanoo.
Vajaatyökykyisille sopivien tehtävien keksiminen vaatii pelisilmää. Kun näkee kasan pahvilaatikoita tai tiskejä pinossa, voi miettiä, sopisiko tekemätön, muutaman tunnin työ jollekulle.
Keräsen mukaan on tärkeää ymmärtää, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Riittää, että hallitsee ne asiat, joita työtehtävissä tarvitaan.
Lisäkäsistä aina hyötyä
Työnantajalle Hankalan palkkaaminen ei ollut ongelma: käyhän työpaikalla muutenkin paljon TET:läisiä ja opiskelijoita.
– Ei ollut minkäänlaista ennakkoasennetta. Ylimääräisistä apukäsistä on aina hyötyä, Paldanius sanoo.
Hankala saa kiitosta valoisasta olemuksesta ja asiakkaiden kohtaamisesta.
– Milla on kiva päivän piristäjä. Halailee meitä muita työntekijöitä päivän mittaan, Paldanius kertoo.
Juuri nyt Hankala on siellä, missä tahtookin.
– Pysyn tässä nykyisessä työssä. En minä tuollaista iloista pilleriä ja aurinkoista tyyppiä yksin jätä, Milla sanoo ja viittaa Paldaniukseen.