Pituushyppääjä Tommi Evilä marssi keskiviikkona kiukkuisen näköisenä Berliinin kaduilla. Mutta ei hätää.
Valmentaja-isä Juhani Evilän mukaan pikkukiukku on karsintakilpailun aattona normaali ja hyvä signaali.
"Poika keskittyy. Hän on huippu-urheilija, joka on tullut tänne kovin tavoittein. Ei turistireissulle."
Aavistuksen kireän yleisolemuksen selittää myös nälkä. Usain Bolt voi käydä kesken MM-kisojen hampurilaisella, mutta painovoimaa vastaan taistelevan pituushyppääjän on pakko nähdä nälkää.
Ainakin, jos haluaa menestyä MM-areenalla.
"Ohuita siivuja kapeisiin poskiin. Se on ollut homman nimi jo pitemmän aikaa", Evilä kiteyttää.
Taitelu ihannepainon kanssa vaatii tarkkaa psykologista silmää myös huippu-urheilijan valmentajalta.
"Nuorempana Tommilla oli yltiöpäisiä dieettejä. Kun energiat olivat nollissa, iloisuus katosi", isä-Evilä muistaa.
Nyt ei ole syytä huoleen. Vuorokausi ennen karsintaa Evilän herja lensi tuttuun tapaan. Kiukkua oli vain ilmeessä.
194-senttinen Evilä painaa noin 84 kiloa.
Lahjomaton painoindeksilaskuri - lukema 22,3 - ei valehtele. Sen mukaan vuoden 2005 MM-pronssimitalisti on normaalipainoinen.
Evilän ruokavalion peruslinjaus on simppeli.
"Rasvat ja sokerit pois, hiilihydraatteja vain vähän. Liha on lähinnä kalaa ja siipikarjaa", isä-Evilä valottaa.
"Suomalaisen perusäijän paino tippuisi tällä menulla 0,5-1,0 kiloa päivässä."
Kuin pikajuna
raiteillaan
Evilä on odottanut torstai-iltaa vuoden päivät. Pekingin olympialaiset päättyivät nöyryyttävästi karsintaan.
Harva muistaa Evilän viime kauden myönteisiä asioita.
"Fakta on, että hyppäsin viime kesänä pitemmälle kuin kukaan suomalainen ikinä", Evilä viittaa Suomen ennätykseensä (822).
Tällä kaudella palaset loksahtivat kohdalleen vasta Kalevan kisoissa. Voittotulos 819 oli kohtuullisen kovaa kamaa myös kansainvälisesti.
"Se mitä ennen Kalevan kisoja tehtiin, oli, että jätettiin jotakin tekemättä", hermoston ylirasitustilasta kärsinyt Evilä hymähtää.
Karsintakisassa kupletin juoni on selvä.
"En mieti mitään muuta kuin sitä, että hyppään suoraan yli karsintarajan (815)."
Pituushyppy koostuu lukemattomista teknisistä nyansseista, mutta Evilä niputtaa onnistumisen kannalta keskeisen seikan yhteen lauseeseen.
"Jos vauhtijuoksun ensimmäiset askeleet ovat kohdallaan, hyppy on kuin juna raiteillaan, menossa kohti onnistunutta suoritusta."
Mutta ei siinä kaikki.
"Lisäksi tarvitaan hieman tuurin tynkää, että jalka osuisi lankulle", isä-Evilä muistuttaa.
Juuri yliastutut ovat olleet Evilän kirous. Kolmen hypyn karsinnassa punaisen lipun katseluun ei ole varaa.
Berliinin olympiastadion on Evilälle tuttu kilpailupaikka. Kesäkuisessa Kultaisen liigan kisassa Evilän hyppy kantoi vain 784.
Berliinin tartan poikkeaa viime vuosien arvokisojen mondopinnoitteesta.
"No, pikajuoksuissa tartanin väitetty hitaus ei ole ainakaan näkynyt", Evilä naurahtaa.
"Alusta on hyvä - ja sama kaikille."
Arvokisamitalisti ei voi lähteä kisoihin vain tekemään parastaan. Evilän vähimmäistavoite on pistesija.
Mutta milloin isä-Evilä voi sanoa, että MM-kisamatka on ollut onnistunut?
"Jos tulos taululla vastaa kesän nousujohteista käyrää, niin se riittää. Keneltäkään ei voi vaatia mahdottomia."
Evilän tapauksessa edes MM-mitali ei olisi mahdottomuus.