Jo on aikoihin eletty. Mieshän murjaisee vitsin! Harri Ollin pitää kertoa kabinetilliselle mediaa, miltä tuntuu hypätä Whistlerin olympiamäestä.
"Tulihan tuota pikkumäen hyppäämistä treenattua jo lentomäessä", hän sanoo. Kuulijoita naurattaa. Joukkuekaveritkin hörähtävät hyväntahtoisesti. Olli puhuu Oberstdorfin lentomäen maailmancupin kisasta, jossa hän töpsähti kumpuun 95 metrin kohdalla.
Hetkeä myöhemmin Harri Ollin ympärillä parveilee toimittajia kuin murmeleita Whistlerin vuorilla. Kaikilla on kysyttävää, jokainen haluaa palasen, sen sammakon tai helmen, josta saa juttuunsa vetävän alun. Harri Ollin on vaikea katsoa ketään silmiin, katse vaeltelee seinillä, mutta tämä on silti hyvä alku. Rintamasuunta on toki ovelle, mutta kotkanpoika pysyy paikoillaan. Sekin on nähty, että Harri Olli perääntyy askel kerrallaan, toimittajat perässään. Ja se, että Harri Olli viilettää karkuun täyttä vauhtia.
Nyt Suomen mäkimaajoukkueen ilonaihe ja murheenkryyni jaksaa pinnistellä, vastata tottelevaisesti ja hymyillä ujosti. Luultavasti pieni askel ihmiskunnalle, mutta Harri Ollille isompi kuin kukaan arvaakaan. Siitä on vasta vuosi, kun sama pojankloppi Liberecin MM-kisoissa haistatteli toimittajalle, päätyi haistatteluineen norjalaisten tv-kameraan, potkaisi lentopallolla päin lehtikuvaajaa ja loisti poissaolollaan pressitilaisuuksista. Mixed zonella, toimittajien ja urheilijoiden kohtaamispaikassa joukkueenjohtaja Ilkka Tiilikainen piteli Harri Ollia niskasta paikoillaan, ensimmäisellä kierroksella 44 ja toisella yhdeksän sekuntia.
Kehityksestä on kiittäminen Ville Kanteeta, mäkijoukkueen huoltajaa ja monitoimimiestä, Harri Ollin lapsenvahtia ja mediakouluttajaa. "Opettele tuntemaan ensin yksi toimittaja, sitten toinen", Kantee on evästänyt oppilastaan. Siitä se lähtee. Eivät ne pure.
Mutta hetki vain. Ei silti nielaista ennen kuin tipahtaa. Olympialaisten ensimmäisessä mäkikarsinnassa Harri Olli painelee taas toimittajien ohi hidastamatta, pukahtamatta sanaakaan. Kenties Kantee ei ole nyt kaikelta suksenvoitelulta ehtinyt psyykata suojattiaan tarpeeksi, tai sitten kyse on siitä, ettei nyt ole aivan pakko, päin vastoin kuin itse kilpailussa tai varta vasten järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Mäessä Harri Olli on luonnonlahjakkuus. Se toinen, ikävämpi osa huippu-urheilijan työstä on opeteltava kantapään kautta.