Luin iloisesti koulunkäynninohjaajien Marika Keräsen ja Maarit Lintusen loistavan mielipidekirjoituksen Kalevasta 6. toukokuuta.
Sen otsikko "Ohjaajat paikkaavat koulun aukkoja – työn arvoa ei tunnisteta tarpeeksi", kertoo jo kaiken. Näin todellakin on. Valitettavasti.
Ohjaajan työ on erittäin merkityksellistä, monipuolista ja täynnä arvokkaita kohtaamisia. Työssä pääsee tukemaan lasten ja nuorten kasvua, oppimista ja hyvinvointia koulun arjen tärkeissä hetkissä.
Kun toimin helsinkiläisessä peruskoulussa viisi lukuvuotta 2019 –2024, tein nopeasti havainnon, että ohjaajalle jokainen päivä on erilainen. Siinä saa tehdä työtä, jolla on oikeasti merkitys. Ohjaaja on läsnä silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Keränen ja Lintunen nostavat oikein esille muun muassa yhden epäkohdan: ohjaajalla ei ole kurinpito-oikeuksia. Se pitää korjata ja nostaa samalla ohjaajan palkkaa.
Ainakin Helsingissä ohjaajan poissaoloihin otetaan sijaisia, minkä pitäisi olla käytäntö myös muualla maassa.
Toivon todella, että koulunkäynninohjaajien työn arvo tunnistetaan nykyistä paremmin moniammatillisessa työyhteisössä ja päätöksenteossa.
Matti Rutonen
sosionomi, Helsinki