"Uskomatonta, todella uskomatonta, ei tämä voi olla totta! Huh,huh!" Aino-Kaisa Saarisen vanhemmilla kohosi kyynelet silmäkulmiin, kun tyttö varmisti kympin maailmanmestaruuden.
Meni sekunteja, ettei kumpikaan saanut sanaa suustaan vaan eli pysähtyneessä kultaisessa hetkessä kuin irti tästä maailmasta.
Kisan alun Saariset katselivat ensimmäisen nousun päältä. Kun ratkaisut alkoivat häämöttää, oli aika siirtyä lähemmäs maalia katsomoon. Joka kierroksella, kun oma tytär hiihti ohi, molemmat huusivat rytmikkäästi: "Aikku, Aikku, Aikku". Kun Aino-Kaisa kaartoi maalisuoralle, desibelit lisääntyivät -- jos mahdollista.
"No kyllä minä tytölle tuon suon, on se niin paljon töitä tehnyt sen eteen. Läheltä olen nähnyt, miten se on puurtanut, tämä on niin pitkän työn tulos", äiti-Liisa pystyi lopulta sanomaan.
"Tästä tuli jännä kisa, ehkä vähän liiankin jännä", isä-Olavi tuumi onnellisena.
"Lapsesta lähtien Aino-Kaisa on ollut hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen kaikessa tekemisessään. Ja äärimmäisen hyvä myös meille vanhemmille", Liisa Saarinen sanoi ja pyyhki kyyneliä silmäkulmistaan.
Saariset eivät vielä mietiskelleet mahdollisia kahvitarjoiluja onnittelijoille kotona Hollolassa. "Nyt juhlitaan tätä. Ja täällä ollaan kisat ihan loppuun saakka", Olavi Saarinen sanoi.