Urheilujohtaminen on Suomessa ollut jatkuvassa muutostilassa siitä lähtien, kun liikunnan neljä keskusjärjestöä muodostivat Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n yhteistä edunvalvontaa varten. Liikuntaväki on etsinyt tasan kolmekymmentä vuotta itselleen oikeaa toiminnallista organisaatiota ja kokeillut eri malleja. Vuodesta 2017 Suomen Olympiakomitea toimii ylimpänä kattojärjestönä. Sillä on yli sata liikunnan jäsenjärjestöä.
Urheilujohtajien tärkeimpiin tehtäviin on kuulunut vallankäyttö julkisen rahan jaossa. Nyt urheilu- ja liikuntakulttuurin julkinen tuki uhkaa vähentyä nykyisestään noin 40 miljoonalla eurolla parin kolmen seuraavan vuoden aikana. Se on iso lovi kansalaisjärjestökentälle, jonka keskeisiä toiminnan kohteita ovat lapset ja nuoret.
Nykyisen Olympiakomitean tehtävänä on edistää suomalaisten liikunnallista elämäntapaa, rakentaa edellytyksiä laadukkaalle ja uudistuvalle seura- ja järjestötoiminnalle sekä tuottaa menestystä huippu-urheilussa. Tehtävä on vaikea, sillä ammattimainen huippu-urheilu ja kansalaisten liikunnallinen harrastustoiminta ovat kovin etäällä toisistaan.
Taloudellisen tuen pudotusuhka on saanut järjestöjen johdossa olevia miettimään jälleen kerran koko liikuntakentän organisaatiomuotoa.
Olympiakomitea on puheenjohtaja Jan Vapaavuoren johdolla oivaltanut tilaisuuden antavan myös mahdollisuuden kasvattaa valtaa ja keskittää taloudellista päätöksentekoa itselleen. Olympiakomitean syyskokouksessa 28.11.2023 puheenjohtaja ilmoitti alkavasta uudistusprosessista. Työryhmät koottiin pikavauhdilla, ja selvitystyö ”liikunta- ja urheiluyhteisön yhteisistä palveluista ja verkostojen rakenteista” aloitettiin 10.1.2024.
Työstä ja toimintatavoista kantautuu huolestuneita uutisia. Epämääräisesti kootun verkostoselvitystyöryhmän toimeksianto muuttui jo toisessa kokouksessa organisaatiouudistukseksi, jonka keskeinen tavoite on ”liikunnan ja urheilun ytimen vaaliminen ja tulevaisuuden takaaminen”. Tämän konsulttitekstin sisään on verhottu mandaatti keskittää vallan- ja rahanjako yksin Olympiakomitealle. ”Uudistus” halutaan voimaan jo ensi vuoden alusta.
Taustalla lienee pienen joukon uhmakas hanke saada hallintaansa opetus- ja kulttuuriministeriöstä urheilun koko julkisen rahan taloudellinen päätösvalta. Se helpottaisi eniten itse Olympiakomitean työtä. Lajiliitoille ja muille itsenäisille järjestöille, alueellisille liikuntajärjestöille ja seuroille tarjotaan nyt kustannustehokkaita rakenteellisia ratkaisuja, joilla päätöksenteko keskitettäisiin Olympiakomiteassa pienelle ydinjoukolle. Ristiriita todellisuuden kanssa on syvä.
Maamme liikunta- ja urheilutoiminta on yhä pääosin vapaata ja itsenäistä kansalaistoimintaa, jolla on lähes 170-vuotinen perusta. Paikallisten urheiluseurojen aktiivisuus on syvästi riippuvainen vapaaehtoistyöstä. Tämä on edelleen arjen todellisuutta. Valtion ja kuntien tehtävänä on tukea eri muodoin, esimerkiksi tilaratkaisuin kansalaisten liikkumista. Lukuisten liikuntajärjestöjen oletetaan edistävän ja tukevan myös ihmisten välistä kohtaamista ja yhteistyötä. Kohtaamiset ovatkin entistä tärkeämpiä.
Järjestötyö näyttää nyt muuntuvan muoti-ilmiöksi nousseeksi hybriditoiminnaksi. Tämänkaltainen digitaalisuuden käyttöönotto voi olla vaikeasti yhdistettävissä demokraattiseen päätöksentekoon ja asioiden avoimeen valmisteluun. Kansalaisjärjestöjen valta katoaa online-verkostossa epämääräisyyteen. Perustellusti voidaan kysyä, mihin tarvitaan järjestöjä ylipäänsä? Vahva keskittäminen näivettää myös liikuntapoliittisen keskustelun.
Olympiakomitean selvitystyöryhmän prosessi, kokoukset sekä aikataulu ovat olleet ylhäältä johdettuja. Valmistelutyö on ulkopuolisen konsultin vastuulla, jota johtaa pieni joukko. Alueelliset liikuntajärjestöt ja paikallisseurat eivät ole päässeet keskustelemaan liikuntapolitiikan tulevaisuudesta, esimerkiksi siitä miten lapset ja nuoret saadaan entistä vahvemmin liikuntaan mukaan.
Suomen historiassa kansalaisjärjestöt ovat kantaneet vastuun toiminnasta erityisesti yhteiskunnallisesti haasteellisina aikoina. Nyt juuri tulisikin korostaa seuratoiminnan ja lähialueilla tapahtuvan liikkumisen suurta merkitystä. Taloudellisen vallan keskittämispyrkimykset eivät vaikuta kovinkaan moderneilta. Nyt olisi vahvistettava paikallista seuratoimintaa eikä keskusjohtoa, Olympiakomiteaa.