Kuusikymmenluvulla ukot muistelivat sotajuttuja. Toiset eivät niistä pukahtaneetkaan. Me poikaset istuimme mieluusti kuuntelemassa sankaritekoja, jos ne nyt sellaisia olivatkaan. Taisteluja, otteluita vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa, huimia kaukopartiojuttuja ja tarinoita korsuelämästä. Meihin upposivat kaikki, paitsi jotkut kyllä varoittelivat kalajutuista.

Poikajoukkomme majaili kesäiltaisin pienellä mäellä, kadun laidassa, Laanilan yhteiskoulun kupeessa. Seurailtiin ohikulkijoita, poristiin ja polteltiin, kuunneltiin taskukokoisesta Sony-taskuradiosta, kuinka Moskova lopetti puolilta öin, sen jälkeen musiikkia Luxenburgista tai Pohjanmeren merirosvoradioista. Yöllä kuului yllättävän hyvin ja kaukaa.