Professori Paavo Liski, teatterin monitoimimies ja Oulun kaupunginteatterin ensimmäisen kukoistuskaudsen luonut teatterinjohtaja, kuoli tiistaiaamuna 66-vuotiaana Helsingissä.
Liski oli 33-vuotias eli tasan elämänsä puolivälissä saapuessaan Kuopion yhteisteatterista nostamaan Oulun kaupungintalon ahtaissa tiloissa kituuttaneen kaupunginteatterin maan ykkösketjuun.
Tämä tapahtui nykyisen teatteritalon vihkiäisnäytelmän, Kalevalan, suurmenestyksen myötä syksyllä 1972.
Kansalliseepoksen kantaesitys pohjautui unkarilaiseen elämäniloiseen näkemykseen. Se vieraili myös Tampereen Teatterikesässä ja Helsingin kaupunginteatterissa.
Kalevala teki nuoresta Liskistä kertaheitolla ohjaajakomeetan, jolla riitti kysyntää. Vuonna 1975 hän suostuikin Helsingin kaupunginteatterin johtajaksi, mutta ehti ohjata Ouluun Lorcan Ikäneito Rositan, Tsehovin Kolme sisarta sekä Linnan Tuntemattoman sotilaan.
Myöhemminkin Liski oli tekemisissä Tuntemattoman kanssa, olihan yksi hänen monista rooleistaan Antti Rokka Rauni Mollbergin elokuvassa Tuntematon sotilas.
Oulua Liski ei unohtanut. Yhteistyö jatkui viime vuosiin Oulun kaupunginteatterista eläkkeelle jääneen suosikkinäyttelijän, viime tapanina edesmenneen Aulis Rosendahlin kanssa.
Oulun aikaansa Liski muisteli myös tänä syksynä Aikamatkassa ja De Urbe Uloa -seminaarissa, jossa hän puhui omien kokemustensa valossa kulttuurista menestystekijänä.
Kalevala ei jäänyt irralliseksi Paavo Liskin määrätietoisella uralla vaan pysyi elämänikäisenä intohimona. Liittyihän se menetettyyn kotiseutuun, luovutettuun Karjalaan.
Vuokselassa kesällä 1939 syntynyt Liski, joka joutui heti vauvana evakkotaipalelle, kertoi vanhempiensa valinneen hänelle etunimen siksi, että maatalousneuvojalla oli poika nimeltä Paavo.
Tämä toinen Paavo, sittemmin kirjailija Paavo Rintala, johon Liski piti yhteyttä vanhemman kaimansa elämän loppuun saakka, jakoi ja jalosti hänen kanssaan evakon ja pakolaisen perustunnot kulttuuriksi.
Liskin osalta tästä kaikesta on koko kansa saanut ammentaa myös television dokumenttiohjelmissa, joissa Liski on johdatellut suomalaisia kadotettuun Karjalaan.
Siirryttyään freelanceriksi vuonna 1982 Liski aloitti uuden elämänuran harrastajateatterin parissa ja pani monesti arvovaltansa likoon nostaessaan alan statusta.
Siksi ei ollut mikään ihme, että Liskiä tarvittiin selvitettäessä harrastajajärjestöjen tilannetta hänen ollessaan 1990-luvulla näyttämötaidetoimikunnan jäsen.
15-vuotisen apurahan saatuaan 1986 Liski teki erityisesti evakkouteen liittyneitä, jopa spektaakkelimaisen laajoja produktioita.
Hän oli ideoijana, kun Nurmeksen suomalais-ugrilaisuutta korostava Bomba nousi takavuosien festivaalikesän omaperäisimpien kohteiden joukkoon, ja laajensi tällaista yhteistyötä sukulaiskansojen kanssa mm. ohjatessaan Petroskoissa sekä Marin tasavallassa.
Kansanrunouden ja karjalaisuuden lisäksi Liskin suuriin intohimoihin kuului Aleksis Kivi, johon hän paneutui vuosikymmenten ajan Nurmijärven Taaborinvuoren Kivi-juhlissa - tietysti harrastajien kanssa.
Kaisu Mikkola