Rohingyaperhe saapui maaliskuun lopussa maailman suurimmalle pakolaisleirille Bangladeshissa. Burman hallinnon hirmutoimia on paennut arviolta 700 000 ihmistä.
Nuori nainen tuijottaa eteensä vakavana. Katseeseen tulee sanoinkuvaamatonta tuskaa, kun vieressä hänen äitinsä kertoo perheen hirvittävistä kokemuksista.
Perheen kahdeksanvuotias poika seuraa aikuisten keskustelua hyvin totisena.
Kolmikko saapui Bangladeshiin vasta kahdeksan päivää aiemmin Burmasta eli Myanmarista.
Täällä he saavat vihdoin olla rauhassa, vaikka ympärillä onkin asukasmäärältään lähes Helsingin kokoinen, hätäisesti pystyyn noussut pakolaisleiri.
Arafa Begun, 50, ja hänen lapsensa omistavat käytännössä vain päällään olevat vaatteet. Kaikki muu piti myydä, jotta he pystyivät maksamaan 150 dollaria rajajoen ylittämisestä.
Lisäksi Begun oli pyytänyt rahaa vielä naapureiltaan Burmassa; tytär Rashida, 18, oli pakko saada turvaan.
– (Burman) armeijan sotilaat ottivat tyttäreni kiinni syksyllä, kun yritimme paeta kylästämme. Hän joutui tekemään ruokaa heille, ja häntä myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi, äiti kertoo ryhmälle eurooppalaisia toimittajia.
Rashida kertoo hiljaisella äänellä, että armeijan tukikohdassa oli muitakin tyttöjä ja naisia, mutta hän ei juuri tavannut heitä.
– Minua pidettiin huoneessa, hän kertoo.
Armeijan hallussa kuukausia
Arviolta 700 000 ihmistä on paennut Burman hallinnon hirmutoimia viime elokuusta lähtien. Bangladeshiin paenneet ovat etnisiä rohingyoja, joita Burman hallinto ei pidä maan virallisina kansalaisina.
Arafa Begun ja hänen nuorin poikansa Mohammad eivät lähteneet viime syksynä suurimman joukon mukana Bangladeshiin, koska he odottivat Rashidan paluuta.
Rashida oli armeijan vankina lopulta noin kolme kuukautta. Eräänä päivänä hän pääsi pakenemaan.
– Tukikohdan portti oli jäänyt auki, Rashida kertoo.
Poika kuoli, toinen vietiin
Perheen ensimmäinen koti Bangladeshissa on teltta juuri saapuneiden leirissä. Leiriä ylläpitää YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, ja sitä tukee muun muassa EU.
Teltan oviaukkoon kyykistyneiden joukosta puuttuu kaksi. Jälleen katseissa on suurta tuskaa.
Arafa Begunilla oli kaksi muutakin poikaa. Toinen heistä, 15-vuotias, ammuttiin kuoliaaksi viime elokuussa. Tuolloin Burman armeijan sotilaat ja jotkin paikalliset alkoivat tappaa ja raiskata rohingyoita sekä sytyttää heidän kyliään palamaan.
– Heräsimme yöllä siihen, että paikallisiin vaikuttajiin kuulunut mies tuli joukon kanssa kotiimme ja vei poikani, Begun kertoo elehtien ensimmäistä kertaa käsillään.
Ulkoa kuului ampumisen ääntä. Lisäksi kylästä talo sytytettiin palamaan.
– Olimme peloissamme ja itkimme.
Sotilaat tulivat kylään ainakin kolmesti.
– En halua juuri muistella, millaista se oli, Begun sanoo.
Toisen, 20-vuotiaan poikansa kohtalosta Begun ei tiedä.
– Armeija otti hänet kiinni, mutta en tiedä, onko hän elossa, Begun kertoo.
Begunin mies kuoli kolme vuotta sitten.
Tyttären perhe pakeni myös
Arafa Begunilla on myös toinen tytär, joka pääsi perheineen tulemaan turvaan aiemmin Bangladeshiin. Hyvin raskaan vuoden aikana Begunista on tullut isoäiti. Tästä kertoessaan Begun hymyilee harvoja kertoja koko haastattelun aikana.
– Tyttären perhe asuu suurimmassa leirissä, mutta emme pääse asumaan heidän lähelleen, koska siellä ei ole tilaa. Pääsemme kuitenkin entisten naapureiden lähelle toiseen leiriin, Begun kertoo.
Hän sanoo olevansa tyytyväinen Bangladeshissa. Edes pian uhkaava monsuuni ei hetkauta.
– Haluan pysyä täällä. Täällä on ruokaa ja suojaa. Nukun paremmin.
Haastateltavien nimet on muutettu. Kirjoittaja vieraili pakolaisleireissä Bangladeshissa huhtikuun alussa.
Rohingyat
Burman eli Myanmarin sotilaat aloittivat hyökkäykset rohingyakyliin Rakhinen osavaltiossa 25. elokuuta viime vuonna. Muun muassa YK ja Yhdysvallat pitävät Burman toimia etnisenä puhdistuksena.
Bangladeshiin on paennut viime elokuusta lähtien lähes 700 000 rohingyaa, ainakin 90 prosenttia Burman Pohjois-Rakhinen rohingyaväestöstä. He asuvat nyt useassa pakolaisleirissä Bangladeshissa.
Burma ei pidä rohingyoita kansalaisinaan. Rohingyat sanovat olevansa sukupolvia sitten Burmaan tulleiden muslimien jälkeläisiä.
Rohingyoita on paennut Bangladeshiin ja palannut takaisin Burmaan useassa aallossa sitten toisen maailmansodan.