Bangladesh nousi otsikoihin viime syksynä, kun naapurista Burmasta eli Myanmarista pakeni maahan arviolta 700 000 etnistä rohingyaa vain kuukausissa.
Bangladesh kuuluu maailman tiheimmin asuttuihin maihin. Joka neljäs bangladeshilainen elää köyhyydessä, ja maasta on pyritty lähtemään siirtolaiseksi muun muassa Eurooppaan.
Nyt Bangladesh kuitenkin isännöi yhteensä lähes 870 000:ta rohingyapakolaista, joista osa on saapunut jo vuosikymmeniä sitten.
Bangladeshilainen Shamsun Nahar kertoo, että viime syksynä paikalliset antoivat ensin liikaa vettä tulijoille ennen kuin tajusivat omien vesivarojensa rajallisuuden. Nainen asuu Jadimura-pakolaisleirin naapurissa.
Nyt Nahar on huolissaan siitä, miten hänen omat lapsensa saavat tulevaisuudessa työtä.
– Rohingyoilla on niin paljon lapsia. Tulee paljon kilpailua elinkeinoista, Nahar pohtii.
Työläisten päiväpalkat ovat jo pudonneet sen jälkeen, kun rohingyat tulivat rajan yli.
Aisha Khatun puolestaan kertoo, että rohingyalapset veivät hedelmiä puista sen jälkeen, kun viereen oli noussut lyhyessä ajassa noin 20 000 asukkaan leiri.
Khatun otti kotiinsa kymmenisen rohingyaa aluksi ja ruokki heitä ensimmäisen kuukauden ajan.
– Päätin auttaa, koska rohingyat kärsivät niin monilla tavoin. Monet naiset raiskattiin Burmassa. Heillä ei ollut ruokaa ja olivat liian heikkoja kävelemään (turvaan), Khatun kertoo.
EU tukee alueella Solidarites-järjestöä, joka on mahdollistanut muun muassa vuoropuhelua paikallisten ja pakolaisten kesken.
Bangladeshin pakolaiskomissaari Mohammed Abul Kalam sanoo, että rohingyat eivät voi jäädä Bangladeshiin määrättömäksi ajaksi.
– Ukhiyassa (alue Burman rajan läheisyydessä) paikallista väestöä on 200 000, mutta koska rohingyoita on nyt 700 000, paikallisista on tullut vähemmistö, vain viidennes väestöstä. Se on kestämätöntä. Ahtaus ei ole kestävää elämisen, kuten viemäröinnin ja terveydenhuollon, kannalta, Kalam kertoo.