Aikoinaan lähes parikymmentä vuotta OPS:n jää- ja jalkapallojunioreita valmentaneena voin tuntea vieläkin tyydytystä tekemästäni yhteistyöstä niin poikien kuin heidän vanhempiensa kanssa.
Jokaisella valmentajalla ja joukkueella on tarkoitus oppia ja menestyä peliporukkana.
Joukkue on kuitenkin kokonaisuus, jossa varsinkin pelaajat tietävät ketkä ovat tärkeissä peleissä aloituskokoonpanossa.
Joskus valmentaja haluaa poiketa ja tärkeään otteluun laittaa aloituskokoonpanoon pelaajan, joka tuntee ettei kuuluisi alotukseen.
Mieleen on jäänyt kokemus, kun nuori pelaaja päästessään aloitukseen tuli luokseni todeten: ”Älä Olli pane minua aloitukseen, tämä on aluemestaruusottelu”.
Sinä kuulut sinne. Peli pelattiin ja tuo poika oli iloinen, kun puoliajalla vaihdettiin muutamia uusiin pelaajiin ja tuo poika jatkoi. Voitimme pelin.
Nuorin joukkue oli 1964 syntyneet ja 1976 Oulun Luistinseuran kanssa karsinnan pelatun pelin voitimme 6–2, ja pääsimme nappuloiden SM-kisoihin. Tuloksena Suomen mestaruus.
Näistä pojista muutamat voittivat SM-mitaleita naapuriseuran kokoonpanossa aikuisten sarjassa.
Viimeinen ikäluokka oli valmennettavana 1970 syntyneet, joilla heilläkin oli käynti B-nuorissa SM-turnauksessa. Useita CUP-turnauksia käytiin molemmilla ikäluokilla niin koti- kuin ulkomailla ihan hyvällä menestyksellä.
Muistona on myös eräs poika, jolla oli jalkapallokengät loppuvaiheessa ja uusia ei tuntunut olevan tulossa. Ostin sopivat ja annoin ne erään pelin alkuun ”koetappa pelata näillä”.
Oli ollut hyvä pelata ja pojan ojentaessa kenkiä minulle takaisin sanoin, laita ne sinne omaan kassiisi.
Hienoja muistoja noista ajoista, joista vanhimmat ovat eläkeiässä kymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti hienot muistot poikien vanhusvanhemmilla myös.