n tavallinen perjantai-ilta. Kello lähenee yhdeksää. Linja-autoni kaartaa Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskuksen ohi. Painan nappia ja auto pysähtyy Musiikki-Kullaksen pysäkille. Kanssani pois kyydistä jää iloisesti laulava tyttöporukka, jonka huomaan myös suuntaavan Nukulle. Tapaan ystäväni ja vaihdamme kuulumisia asettuessamme jonoon. Ilma on kylmä, mutta me kestämme. Tiedämme, että koko loppuilta vietetään tanssilattialla hauskaa pitäen.
Tällainen on monen oululaisnuoren perjantai-ilta.
Revoluutio-diskon ovet avataan yhdeksältä. Portsari tarkistaa henkilöllisyyden. Sisälle päästyään nuoret joutuvat kulkemaan metallinpaljastimen läpi ja heidän laukkunsa tutkitaan.
Kaikki pullot poistetaan, vaikka sen omistaja kuinka kivenkovaa väittäisi sisällön olevan pelkkää vettä.
Joskus sisälle pääsee lipsahtamaan myös alle 15-vuotiaita.
Turvatarkastuksen jälkeen on maksun aika. Sisäänpääsy on vaivaiset 4,5 euroa. Se on suhteellisen halpa hinta verrattuna moniin muihin tapahtumiin.
Sisällä vaatteet viedään narikkaan. Siellä iloiset ja avuliaat staffilaiset eli nuoret vapaaehtoiset työntekijät ottavat reppuja ja takkeja vastaan. Pian discosalin ovet avataan ja narikkaan kantautuu musiikin vahva syke.
Sali täyttyy nopeasti teineistä, jotka ovat tulleet pitämään hauskaa. Lattialle on pystytetty pingispöydän kokoisia pöytiä, joille saa vapaasti nousta tanssimaan. Tunnelma nousee kattoon nopeasti.
Tänään on luvassa jotain tavallisesta poikkeavaa: shine bileet! Salin kattoon on asennettu ultraviolettilamppuja.
Tarjolla on ilmaista vartalomaalausta maalilla, joka hohtaa uv-lamppujen loisteessa. Useimmat juhlijat ovat pukeutuneet valkoiseen vaatteeseen ja jotkut viisaat ovat tuoneet mukanaan omia hohtotussejaan.
Kaikenlaisia ja -kokoisia kuvioita hohtaa pimeässä. Navanympärys ja alaselkä tuntuvat olevan suosittuja kohteita, mutta omaperäisempiäkin teoksia löytyy; muutama poika on maalannut nasevan iskulauseen selkäänsä.
Vakio-dj-porukkaan kuuluvat Epa sekä Micci. Tänään meitä saa luvan ensimmäistä kertaa viihdyttää dj Mac. Joskus järjestäjät ovat saaneet buukattua upeita esiintyjiä. Esimerkiksi viime vuonna vierailivat Killer, Fintelligens sekä Kwan, jota on toivottu kovasti uudestaankin.
Slovareita
ilmakitaralla
Musiikkina pauhaa uusimmat hitit, listaykköset ja klassikot. Kun ilmoille kajahtaa The Ketchup songin ensimmäiset sävelet, pöydät täyttyvät tanssijoista ja kenellekään ei jää epäselväksi, miten tullaan tanssimaan.
Joinain iltoina saamme katsella taitavien breaktanssijoiden tyylikästä kilpaa suosionosoituksista, joita yleisö jakaa tasapuolisesti kaikille.
Kun kuumuus ja väsymys yllättävät hikiset tanssijat, he päättävät lähteä vilvoittelemaan tupakkapaikalle tai kellarikerroksen vessatiloihin.
Huono puoli vessoissa on, että ilma ei alhaalla tahdo kiertää ja sen takia raikasta ilmaa on sieltä turha hakea. Juhlijoita sieltä pois häätävät myös huonovointiset bailaajat, joista kaverit ja staffilaiset huolehtivat.
Illan lähestyessä loppuaan, on hitaiden tanssimisen aika. Valot himmenevät ja toisiinsa tarrautuneita pareja ilmestyy tanssilattialle.
Voi myös nähdä tyttökavereita tanssimassa keskenään tai laulamassa pöydällä tunteikkaan slovarin tahdissa. Ilmakitarakaan ei ole jäänyt kotiin, vaan pysyy tiukasti messissä nytkin.
Kun illan viimeiset hitaat on tanssittu, onnelliset mutta väsyneet ihmiset lähtevät kohti narikkaa. Saatuaan takkinsa ja reppunsa he tallustavat kuka minnekin.
Joitain odottaa pitkä ja kylmä kävelymatka, joidenkin täytyy mennä bussilla ja jotkut pääsevät vanhempiensä kyydillä.
Next Friday, here I come!
Kirjoittajat ovat Toppilan yläasteen oppilaita, jotka olivat työelämään tutustumisharjoittelussa Kalevassa. "