Suomessa on paljon nuoria, jotka ovat jäämässä tai jo jääneet yhteiskunnan sivuraiteille. Monella heistä on kokemus siitä, etteivät he ole tulleet kuulluiksi.
Sote-järjestelmämme on täynnä erilaisia, jo neuvolassa alkavia arviointeja, joiden tavoitteena on seuloa kehityksellisiä tai terveydellisiä riskejä. Massiivisesta arviointikoneistosta huolimatta nuoren oma näkemys tilanteestaan ja tarpeistaan jää usein kuulematta.