Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Kaisan, 18, (nimi muutettu) laskettu aika on joulukuun lopussa. Silloin hänelle on määrä syntyä pieni poika.
"Jännittää ja pelottaa", Kaisa vastaa epäröimättä, kun utelen tämänhetkisiä tuntemuksia.
Kaisa oli juuri täyttänyt kahdeksantoista, kun raskaustesti näytti kahta viivaa.
"Tulihan se aika järkytyksenä, ja tunteet olivat yhtä vuoristorataa.", Kaisa summaa.
"Harkitsimme aborttiakin, mutta lopulta päädyimme vaihtoehtoon pitää lapsi. Se tuntui niin oikealta. Sitä tunnetta on hyvin vaikea selittää."
Raskauden loppua kohden Kaisa on ollut enemmän tyytyväinen päätökseen. "En minä tätä olisi voinut poiskaan ottaa."
Lapsensaamisessa nuorena on hyvät sekä huonot puolensa.
"Sitä jaksaa touhuta lapsen kanssa paremmin ja pysyy jutuissa hyvin mukana. Tietenkin se oma vapaus aika pitkälti menee, mutta ei se maailma siihen kaadu. Nimenomaan, olen vasta nuori. Ennätän kyllä toteuttaa omia unelmiani vähän myöhemminkin."
Kaisa kertoo itsekin syntyneensä nuorelle äidille.
"Äitini oli ikäiseni saadessaan minut ja se on helpottavaa. Hän sanoi, että päätinpä mitä tahansa, tulee hän olemaan tukena loppuun asti. Se tuntui hyvälle."
Isä ei ollut yhtä suopea lapsensa raskautta kohtaan ja oli jopa hieman järkyttynyt, mutta nyt hänkin on totutellut asiaan. "Isäni haaveilee jo yhteisistä kalareissuista tyttärenpoikansa kanssa."
Kaisan kaverit eivät osanneet suhtautua vauvauutisiin alussa. "He eivät uskoneet, että olen oikeasti raskaana. Minusta tuntui, että jäin ulkopuolelle kaikesta hauskasta, mitä ystäväni tekivät. Nyt hekin ovat onneksi olleet enimmäkseen vain kannustavia.
Yksi iso muutos Kaisan elämässä oli myös päätös keskeyttää opiskelut. "Todennäköisesti suoritan opiskelut loppuun, kunhan poika kasvaa tarpeeksi."
Tulevaisuudesta puhuttaessa Kaisa menee vakavaksi. "Onhan se iso vastuu, että tulen huolehtimaan lapsesta 18 vuotta. Se vähän pelottaa, mutta kuitenkin toisaalta odotan sitä innolla. Tietenkin oma jaksaminen pelottaa hieman."
Yksin hänen ei kuitenkaan tarvitse pärjätä. Vaikkei Kaisa enää ole yhdessä lapsen isän kanssa, tulee isä kuitenkin olemaan osa lapsen elämää yhtälailla. Välit on säilytettävä lapsen takia, vaikkei se varmasti helppoa ole.
Kaisan äiti asuu pääkaupunkiseudulla ja isä kokonaan eri maassa. Kaikki sukulaiset ovat itäisessä Suomessa. Se tekee asioista hieman vaikeita välillä, ja ikävä on kova. Nyt ystävät ovat Kaisan tärkein tukiverkko. "Minulla on ystäviä, jotka varmasti tulevat auttamaan minua silloin, kun apua tarvitsen."
"Ihan eniten tällä hetkellä pelottaa synnytys. Toisaalta sitten kun se on ajankohtaista, niin tiedän, että pikkuinen on kohta maailmassa.
Kaisa kertoo odottavansa arkea lapsen kanssa. "Tahdon, että hän saa hyvän ja onnellisen lapsuuden."
"Uskon, että vaikka alku on ollut vaikeaa, niin kaikki järjestyy ja me tulemme pärjäämään vallan mainiosti."