1881 oli vuosi, jolloin puolueettoman erotuomarin käyttö jalkapallo-otteluissa määrättiin Britanniassa pakolliseksi.
Sitä ennen pelaajat olivat itse tuominneet ottelunsa, mutta se oli tuhoon tuomittu yritys. He eivät kyenneet puolueettomiin ratkaisuihin.
Niitä varten tarvittiin omat ihmisensä, jotka eivät kiihtyneet matsien tuoksinassa.
Viime ajoilta tulee mieleen pari peliä tähän liittyen.
Ilves–Kärpät-jääkiekko-ottelussa moni piti ratkaisevana tilannetta, jossa tamperelaisjoukkueen tekemä 1–1-tasoitusmaali hylättiin maalivahdin häirintänä.
Ilveksen hyökkääjä pyrki väistämään Kärppien veräjänvartijaa ja kosketti tätä, jonka torjunta-asento näytti videokuvien perusteella säilyvän ennallaan.
Aluksi kaikki näytti siltä, että tilanne oli 1–1 ja sillä Schiedel. Kärppien päävalmentaja päätti kuitenkin haastaa maalin. Helsingin herrat, videonuijat, olivat oululaisille suosiollisia. Kärpät voitti 1–0.
AC Oulu–KPV-futisottelu oli värikäs ja maalipaikkoja järjestyi kummallekin riittävästi ratkaista se edukseen.
AC Oulun kotisivuilta voi jokainen käydä kurkkaamassa pelikoosteen. Ei tarvitse olla tarkka-ampuja nähdäkseen, että erotuomari jätti viheltämättä kaksi selvää rangaistuspotkua oululaisseuralle.
Toisessa tilanteessa AC Oulun peluri kaadettiin rangaistusalueella ilman KPV:n pelaajan kosketusta palloon ja toisessa nahkakuula osui siellä suoraan kokkolalaisfutarin käteen.
KPV nappasi 3–2-voiton, mutta jälkikäteiseenkin parranpärinään jäi tuomarityöskentelyn osalta Oulussa aihetta.
Edelliset esimerkit osoittavat, että parhaimmatkin erotuomarit ovat vain erehtyviä ihmisiä.
Silti pillipiiparit ovat välttämättömiä. Jos heitä ei olisi, pelikentät muuttuisivat herkästi taistelusellaisiksi.