Norjalaisten vetämä kansainvälinen tutkijaryhmä elävöittää Marjaniemen talvea. Jopa parikymmentä eksperttiä on käynyt mittaamassa helmikuussa ilmakehän rajakerrosta.
Vieraat ovat niin sitoutuneet kenttäkampanjaan hyytävissä oloissa, etteivät ole kuukauteen liikahtaneetkaan sijoiltaan, vaikka yrittäjä Hannu Korpela on tarjonnut kyytiä Ouluun.
Tavoitteena on vertailla dataa sää- ja ilmastomalleihin sekä kehittää uusia malleja.
Rannalla mekkaloi outo avoin laatikko. Pip-pip-piip: kovaääninen sodar mittaa signaalien heijastumista turbulensseista.
Toisen laatikon silmästä taas sinkoilee ilmoille useampi lasersäde. Lidar mittaa valolla kolmiulotteisesti pienhiukkasia ja tuulta.
– Viimeiset yöt olemme valvoneet. Tämä alkaa käydä kunnon päälle, kertoo väitöstutkija Stephan Kral hanketta koordinoivan Bergenin yliopistosta venesataman tuntumassa.
– Haluamme tehdä mittaukset ilmakehän yllä mahdollisimman kylmässä. Täällä on aika hyvät olosuhteet. Täällä on homogeenista ainakin yhteen suuntaan, ei ole isoja häiriöitä, kuten jäävuoria. Ja logistisesti tämä on paljon yksinkertaisempaa, hän kehuu.
Alun perin piti lähteä arktiselle merialueelle, mutta jäänmurtaja olisi tullut aivan liian kalliiksi. Vaihtoehdon keksi professori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta, missä saksalainen Kral työskenteli 2013.
Näin Hailuodosta tuli jo viime vuonna mittauskohde. Marjaniemen ilmakehän suhteellisen vakaita olosuhteita tarvitaan vertailuarvoiksi ääriolojen – manner-Norjan, Lofoottien ja Huippuvuorten – vuonojen ja vuorten tulosten rinnalle.
– Tykkään kylmästä. Olen asunut Huippuvuorilla. Tämä laveus ja lämpötilat, ilmasto täällä on verrattavissa.
Täysihoito Hailuodon Majakkapihassakin on vain kivenheiton päässä, kun Huippuvuorilla joutuu ajelemaan kilometrejä. Eikä ulos lähtiessä edes tarvitse kantaa kivääriä ja vilkuilla olan yli jääkarhuja.