Punaisen rivitaloasunnon portti on hieman raollaan. Ovessa lukee "Tervetuloa esikouluun". Keittiöstä tulvahtaa vastaleivotun leivän ja pastan tuoksu. Olohuoneeseen viritellyistä pyykkinaruista roikkuu vaatteita. WC:n matalan lavuaarin reunat ovat täynnä purkkeja ja puteleita. Pöydän ympärillä on tuoleja enemmän kuin kuuluisi. Puhe sorisee.
Naapurit ihmettelevät esikoulurakennusta asuttavia kahdeksaa nuorta naista. Tukholman pohjoispuolella sijaitseva Täbyn kunta on sijoittanut kesälomittajansa loma-ajan tyhjinä ammottaviin tiloihinsa.Yhdessä huoneessa asustaa hyvin kolmekin parikymppistä.
Joukko nuoria suomalaisia on tänäkin kesänä päätynyt töihin Kaarlen ja Sylvian valtakuntaan. Maija Hiltunen, 20, Anna Maria Suorsa, 20, ja Nina Niskanen, 21, ovat nordjobbareita. He ovat töissä Täbyn kunnassa kesän 2002. Kaikkiaan Täby työllistää tänä kesänä noin 60 muusta pohjoismaasta tulevaa nordjobbaria. Koko suur-Tukholman alueella nordjobbareita on yhteensä 160, joista peräti 120 on suomalaisia.
Nordjobbarit ovat pohjoismaalaisia nuoria, jotka on hyväksytty Pohjola-Nordenin vuosittain järjestämään nuorison kesätyövaihto-ohjelmaan. Tukholman alueen nordjobbareiden vapaa-ajanohjaaja Fredrik Jakobsen arvelee, että koko Pohjolassa nordjobbareita on tänä kesänä kaikkiaan 3 000-4 000.
Nordjobbiin pääsee mukaan vuosittain noin viidesosa kaikista hakemuksen lähettäneistä. Maija ja Anna Maria saivat tietää Nordjobbista Kalevasta. Heille ohjelma oli tänä vuonna jo tuttu juttu: Anna Marialle kesä Tukholmassa on kolmas, Maijalle toinen. Nina on mukana ensimmäistä kertaa.
Syitä Ruotsiin lähtöön on monia.
"Sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä", kertoo pohjoismaista filologiaa Oulussa opiskeleva Maija. Täbyn kunta kutsui viime vuoden ahertajansa tänä vuonna takaisin tarjoamalla heille uudelleen samaa työtä.
Anna Maria olisi jäänyt Suomeen, jos olisi löytänyt työpaikan. "Olisi ollut kiva nähdä taas Suomen ja Oulun kesä", kertoo Anna Maria, jonka kaksi edellistäkin kesää kuluivat Tukholmassa, ilman savusaunaa ja mökkielämää.
Syntyperältään haukiputaalainen Nina vannoo maisemanmuutoksen nimiin. Opiskelukaupungin Vaasan vanhat kuviot saivat jäädä kesäksi, kun Tukholman-seikkailut kutsuivat.
Kommuuniasuminen sujuu tytöiltä hyvin. "Asumismuoto on ollut huippu", sanoo Nina, joka ennen lähtöä pelkäsi pinnansa palavan kommuunin asukkaiden elämäntapojen erilaisuuden vuoksi.
Tänä vuonna esikoulun opettajat olivat raivanneet kesäasujille enemmän käyttötilaa, ja kunta hankki tytöille jopa pesukoneen. Jokaisessa asunnossa on kotikännykkä, joilla nordjobbarit voivat soittaa työpaikoilleen, kunnalle ja Pohjola-Nordeniin hädän sattuessa.
Käyttämättömäksi ruotsalainen liittymä ei tyttöjen huushollissa ole jäänyt: jääkaappi vetäisi viimeisensä juuri tyttöjen asetuttua taloksi, joten paikalle oli hälytettävä kunnan korjauspalvelu. Roskalaatikko täyttyi pilaantuneista ruoista nopeasti, mutta soittokierroksista huolimatta pönttöä ei ole saatu tyhjenemään. Koko Ruotsi on kesätyöläisten armoilla.
Verovirastossa, pankeissa ja työpaikoillakin moni nordjobbari kohtaa vaikeuksia: yhdelle ei avata pankkitiliä, toisen työtunnit ovat liian vähäiset, kolmannelle työtä tuputetaan liikaa. Nordjobbarien palkan suuruuskin vaihtelee sattumanvaraisesti, vaikka yhdessä ja samassa kunnassa työskennelläänkin.
Hoitoalalla tienaamassa
Tukholman alueen nordjobbareista 90-95 prosenttia on töissä hoitoalalla. Vanhainkodit, kotipalvelut ja sairaalat työllistävät kesäisin paljon sellaisia nuoria, joilla ei ole koulutusta eikä kokemusta hoitotyöstä.
"En uskonut saisin niin paljon vastuuta työssä", kertoo Maija ensimmäisen vuoden työkokemuksistaan. Kesätyöntekijät eivät ole vain vain apulaisia, vaan he ovat korvaamassa lomailevaa vakituista henkilökuntaa. Vanhukset ovat suuri ikäryhmä Ruotsissa, ja Maija, Nina ja Anna Maria työskentelevät kaikki vanhainkodissa.
Tottumaton voi säikähtää vanhustyön raskautta: työssä tulevat tutuksi erilaiset henkilöhissit, rullatuolit, kumihanskat ja tukisukat. Suihkuttaminen, lääkkeiden antaminen ja vaipanvaihto ovat päivittäisiä askareita. Siivotakin täytyy.
Vaikka Pohjola-Norden ennakkotiedotuksessa povasikin nordjobbarien kesän saldoksi plus-miinus-nollaa, tytöt odottavat jäävänsä rutkasti plussan puolelle. Viime vuosien kokemus näytti, että ahkera ansaitsee. Kaikki tytöistä opiskelevat Suomessa yliopistossa, joten oma raha on enemmän kuin tarpeen.
Työtunnit ovat tervetulleita, mutta niin ovat vapaapäivätkin. Tukholman pienet ympäryskaupungit ovat viehättäviä vapaapäivänviettopaikkoja. Keskustan alennusmyynnit houkuttelevat juuri palkan saanutta shoppailemaan. Melomassa tytöt ovat käyneet jo pariin otteeseen.
Suurimman osan vapaailloista tytöt istuskelevat pyöreän keittiönpöytänsä ääressä, juttelevat päivän tapahtumista ja juovat teetä. Takapihan grillikatoksen takaa avautuvat maaseutumaisemat peltoineen ja metsineen. Iltalenkin voi tehdä hevospoluilla.
Ruotsin kielen kanssa tytöillä ei ylitsepääsemättömiä ongelmia ole ollut. Alkukankeuden jälkeen kielen käyttö ja ymmärrys alkavat vähitellen luistaa. Kun kieltä on pakko käyttää ja kuulla, sitä oppii. On unohdettava turha virheen tekemisen pelko, ja yritettävä sanoa, kun on sanottavaa. Anna Maria kertoo, että nyt kolmantena kesänä on aikaisempia kesiä helpompaa nauraa omille kömmähdyksilleen ja ottaa rennommin: tärkeintä on, että viesti menee perille.