Pauli Harju
Maakuntajohtaja
Suomalaisen yhteiskunnan suurinta pääomaa, keskinäistä luottamusta syö tänään median hektisyys ja sen toteutuksessa tarvittavat nopeat mielipiteet. Ja vain otsikoiden vuoksi. Tästä esimerkkinä oli Euroopan päämiesten sopimus EU:n seuraavien seitsemän vuoden budjetista ja koronavahinkojen jälleenrakennuspaketista. Toimittajien keskinäisistä kommenteista ja niitä siunailevista päättäjistä jäi kuva, että neuvottelijamme olivat myyneet ihokkaamme lupaamalla maksaa Italian velat.
Vasta toisena päivänä julkiseen keskusteluun nostettiin Suomen neuvottelutavoitteet ja niiden toteutuminen.
Tavoitteita on hiottu pitkään eduskunnan suuren valiokunnan ja hallitusten yhteisvoimin. Julkisuus ja taktisten yksityiskohtien luottamuksellisuus on näkynyt selkeästi kurinalaisessa parlamentaarisessa valmistelussa. Nyt pesäeroa tulokseen liputtavat päättäjät ovat olleet vähintäänkin tietoisia linjauksista ja hyvin suurelta osin itse niihin myötävaikuttamassa. Kansan valitsemien päättäjien tapana tai edes taktisen tavoitteena ei voi olla oman ja kollegojen työn ja perustellun mielipiteiden uhraaminen populismin alttarille. Luottamuksen rakentaminen yhteiseen työhön ei tunne hallitus-oppositiorajaa.
Median päätehtävänä tulee olla edelleen luotettavan tiedonvälitys. Tämä vaatii asioihin perehtymistä ja laajaa yhteiskunnan toimintojen tuntemusta. Kansalaiset muodostavat sitten näkemyksensä asioihin itsenäisesti. Viihteellisyys on nostanut mielipiteet median keskiöön. Ja tämän jälkeen vielä ihmettelemme, miksi länsimaiset demokratiat jakaantuvat vaarallisella tavalla omahyväisiin kupliin.
Pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen esikuntineen toteuttivat tavoitteita, joita neuvottelumandaatissa tehtäväksi annettiin. Muut ratkaisut olisivat olleet vastoin eduskunnan tahtoa.
Erityisen ilahtuneita saamme olla Suomen alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen noususta ja painopisteen siirtymisestä voimakkaasti Pohjoisten harvaanasuttujen alueiden eli meidän, pohjoisen hyväksi. Lisäksi maaseudun kehittämiseen kohdentuneet rahoitusleikkaukset muuttuivat lisärahaksi. Julkisuudessa ollut päämiesten yhteisymmärrysmuistio ja sen kirjaukset indikoivat tuloksellisesta loppurutistuksesta. Suomen nettomaksuosuus supistui halutulla tavalla 500 miljoonalla eurolla.
Kehitysrahojen kansallisessa jaossa ratkaisulla pitää olla vaikutusta pohjoisen ja idän hyväksi. Sitä odotellessa on kuitenkin syytä kiittää pääministeriä ja Eurooppa-ministeri Tyttiä onnistuneista ratkaisuista Suomen hyväksi ja Euroopan jälleenrakentamiseksi kriisin jälkeen.